keskiviikko 28. marraskuuta 2012

100 days of Belgium

Tänään tulee täyteen sata päivää. Sata päivää sitten heräsin aamulla tärkeimmän ihmisen vierestä itkuisen ja levottoman yön jälkeen, söin aamupalaa puhuen kaikesta muusta paitsi siitä mitä tunnin päästä tapahtuisi. Vedin repun selkään, istuin autoon. Kentällä hyvästelin kaikki itku silmässä ja lähdin kohti jotain mitä olin odottanut pitkään, välillä peläten ja välillä malttamattoman innokkaasti, mutta josta en todellisuudessa tiennyt mitään.

Sataan päivään on mahtunut vuosien verran tapahtumia, tunteita, ihmisiä, naurua ja turhautumista (ja suklaata). Mikään ei ole mennyt niinkuin luulin että se menisi, ja silti kaikki on juuri niinkuin pitää. Kaikki, mitä etukäteen kuulin ja ajattelin, on väärin, mutta samalla ihan oikein. On oppinut asioita muista ihmisistä, elämästä ja itsestä. Välillä laskenut päiviä siksi että haluaa jo kotiin, ja välillä koska pelottaa että aika loppuu kesken.

Reilu vuosi sitten papereita täyttäessä ajatus siitä että oikeasti asuu vuoden ulkomailla tuntui absurdilta, joltain mikä on kaukana tulevaisuudessa. Nyt olen täällä, puhun joka päivä kieltä, jota sata päivää sitten osasin vaan muutaman sanan verran. Olen oppinut ihmisistä jotka eivät halua muille hyvää, ja ihmisistä, jotka pyyteettömästi auttavat muita. Tutustunut ihmisiin joka puolelta maailmaa ja oppinut ymmärtämään, miksi jossain tehdään asiat eritavalla kuin muualla. Juorunnut ja nauranut, puhunut syvällisiä. Ikävöinyt enemmän kuin koskaan aiemmin, ja samalla oppinut olemaan erossa. Oppinut arvostamaan sitä mitä itsellä on ja laittamaan asiat mittasuhteeseen.

Huijasin vähän ja kirjoitin tämän tekstin etukäteen, oikeasti olen nyt Liegessä. Rotareilla on tänään titles, eli vanhat vaihtarit (jotka on tulleet tammikuussa) antaa omat tittelinsä uusille (syksyllä tulleille). Titteleitä on kaikkea maan ja taivaan välillä, ja tittelin haltija valitsee aina seuraajansa. Rotareita on täällä melkein 200, siihen muut järjestöt lisäksi niin on sitä porukkaa. Tällä viikolla on muutenkin paljon ohjelmaa ja monta kivaa juttua tulossa!

Eilen paleli koko päivän, ja kurkku on vähän karhea, nyt ois huono hetki tulla kipeäksi.. Juon teetä ja koitan pukeutua lämpimästi vaikka talvitakki multa puuttuukin!

Today marks 100 days in Belgium. A hundred days ago I woke up in the morning next to the most important person after a badly sleeped night. I ate breakfast speaking about everything else but what would happen after an hour. I took my bags, sat in the car. At the airport I said goodbyes with tears in my eyes and left towards something that I had been waiting for a long time, sometimes with fear and sometimes full of excitement, but of what, after all, I knew nothing about. 

A lot has fitted into a hundred days. Years amounts of emotions, laughter, people, and frustration (and chocolate). Nothing has gone like I thought it would, but even so, everything's just like it's supposed to be. Everything I thought and heard in advance was totally wrong, and so right at the same time. I've learned things about people, life and myself. I've counted days, sometimes because I wanted to go home, sometimes because I was afraid that there wouldn't be enough time. 

A little over a year ago when I filled the papers, the thought of actually living abroad for a whole year felt absurd, something that's far in the future. Now I'm here, everyday speaking a language that a hundred days ago I only spoke for a few words. I've learned about people who don't want good for others, and people, who help others without asking for anything. I've gotten to know people all around the world and learned to understand, why somewhere things are done differently. I've gossiped and laughed, had deep conversations. I've missed people more that never before, and at the same time learned to be apart. I've learned to appreciate what I've got.

I cheated a little and wrote this in advance, in reality I'm in Liege right now. Rotary has "titles" today, which means that the old students, who arrived in January, give their titles to the newies. There will be a lot of people, there's almost 200 student's in here with only rotary, and to that you have to add all the other organizations. I have a lot of things this week, on friday it's the st.nicolas party and after that it's an early wakeup to meet the yfu -group.

I was so cold yesterday, and my throat hurts, it's really not a good time to get sick now! I'm trying to wear warm clothes (I don't have a winter coat here though) and drink a lot of tea..

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Easy being happy here.

Taas on sunnuntai. Sunnuntai on omalla tavallaan viikon paras päivä, saa ottaa rennosti ja kerätä voimia  seuraavaan viikkoon. Heräsin rumpujen pärinään, kaduilla kulki tänään st.nicolaksen kulkue, vaikka itse juhapäivä on vasta 6.12. Aloitin mun sunnuntain kanelilla maustetulla kahvilla ja speculoos-kekseillä jotka on melkein kuin pipareita. Kävin salilla tekemässä kevyen reenin ja kävin kuumassa suihkussa. Mulla on jo ihan joulufiilis, vaikka ollaan vielä marraskuun puolella.

Siivosin mun huoneen ja kuuntelin musiikkia (en myönnä että se oli Michael Bublen joululevy). Tänään on pakko tehdä sääntöön poikkeus ja oikeasti opiskella, huomenna on espanjan koe. Mun suunnitelmat opiskelusta meni pieleen, kun Sophien serkku soitti, voidaanko mennä iltapäiväksi vahtimaan lapsia niiden toimistolle. Otin muka espanjan kirjan mukaan mutta kymmenen 2-5 vuotiasta lasta ympärillä niin eihän siitä mitään tullu. Kun päästiin kotiin, oli pakko pitkästä aikaa kattoa täykkäreitä, täällä alko nyt viimeinen tuotantokausi pyöriin telkkarissa. Tavallisia koulupäiviä on enää 9 ennen joulua, sitten alkaa koeviikko, joka kestää 18.12 asti, jonka jälkeen alkaa loma.

Mun tunteet Brysseliä kohtaan alkaa olla jo vakavat, vietin siellä taas eilen päivän Valerian ja Carmenin kanssa. Syötiin aivan ihanassa paikassa aamupalaa, käveltiin ympäri kaupunkia, katsastettiin tunnin sisällä melkein kaikki keskustan leffateatterit (7 kpl) mutta mistään ei löytynyt Skyfallia tarpeeksi aikaisin. Löydettiin myös pieni leffateatteri missä näytetään vain mustavalkoelokuvia. Paremmalla ajalla menen varmasti käymään. Päädyttiin baariin istumaan ja juoruamaan, illemmalla syötiin sinisimpukoita ja otin väsyneenä junan hyvissä ajoin kotiin.

Mulla on muistikirja, johon kirjoitan mun ajatuksia aina kun tulee jotain mieleen. Yritän jättää kaikki negatiiviset ajatukset pois, ja kirjoitan pienimmätkin asiat, jotka tekee mut iloiseksi. Huonoina päivinä voin lukea pieniä kivoja juttuja, ja maailma näyttää taas valoisammalta. Joka päivästä löytyy jotain hyvää. Pitää vaan miettiä, mistä asioista itse nauttii, ja tehdä niitä asioita joka päivä. Ne voi olla ihan pieniäkin asioita, mulle niitä on esimerkiksi aamukahvi ja pala suklaata ja junassa istuminen omien ajatusten kanssa maisemia katsellen. 

Nyt oon niin poikki että jätän tekstin lyhyeksi ja lisään vaan kuvat kuluneelta viikolta.

It's sunday again. Sunday is in it's own way the best day of the week, when you can relax and charge your batteries for a new week. I woke up to the sound of drums, there was the parade of st.nicolas today in the streets, even though the day itself is not until the 6th of december. I started my sunday with cinnamon-spiced coffee and St.nicolas-shaped speculoos, which are kind of like gingerbread biscuits. I went to the gym to do a light workout and took a hot shower. I'm really in a christmas spirit already, and it's still november.. 

I cleaned my room and listened to music (not going to admit it was the christmas album of Michael Buble). Today I have to make an exception to the rule and actually study a little, I have a spanish test tomorrow. My plans of studying didn't work out since the cousin of Sophie called if we could come to he's office for a couple of hours to look after some kids. I brought my spanish book but with ten children from two to five-years-old running around it was impossible. When we got home, I had to watch desperate housewives, haven't watched it in ages and the last season just started airing in belgian tv. It's crazy, we only have 9 more normal days of school and the exams, and then it's the holidays! 

My feelings for Brussels are getting serious, I spent another saturday there yesterday with Valeria and Carmen. We went to this lovely place for breakfast, walked around and checked almost all cinemas in central Brussels within an hour, but none had Skyfall early enough. We also found a tiny cinema with only black and white films, I'll definitely go there one time! We ended up sitting in a bar gossiping, and later on we ate mussels and I took a train home exhausted but happy. 

I have a notebook, where I write my thoughts every time something comes to my mind. I try to leave out all negative thoughts, and write down even the smallest things that make me happy. Then on bad days, I can read small happy things and the world seems brighter again. There's something good in every single day, you just have to think what makes you happy, and do those things every day. It doesn't need to be anything big, for me it can be drinking my coffee in the morning with a piece of chocolate, or sitting in the train alone with my thoughts and looking out of the window to the changing views. 

I'm so exhausted that I'm just going to leave my text here and let the pictures speak.



Christmas sweater 
Mini cinnamon rolls / minikanelipullia namnam


Xmas feeling at Starbucks / Starbucksin joulutunnelmaa

Joulukuusi kahvilassa

My little moldovian <3

Scrambled eggs and blueberry yogurth

Music in the streets of Brussels

A cinema in Brussels

Kir 

Christmas lights in Brussels

Don't we fit in?

Marshmallows and cinnamon coffee <3

I'm dying.

Chosette / sock / sukka



keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Culture and school - why is finnish education the best in the world

In Finland, we call teachers by their first names. I barely even know the last names of all of my teachers. Or then we have nicknames for some of them. Almost the only person we would use "you" in a plural form or "sir" is the president, so I'm not really used to that. In here I've had many (mostly kind and usually somewhat amused) remarks about not speaking politely. You should always refer to your elders, and especially teachers as madams or monsieurs, and use "vous" instead of "tu". That's normal to everyone here, but for me it seemed really formal at first.

In my opinion young people here respect authorities more than in northern Europe. Not just that they speak to them more politely, but otherwise too. Not that the youth in Finland or scandinavia would disrespect them, I just think the culture is more individual there in every way, and the authorities don't have such a big role. The family is very important here, they spend a lot of time with their families and eating together every day is a must. Young people here don't move out as young as they do in Finland, here it's completely normal to still live home when you're 22 or even older, while in Finland young people generally start thinking about moving out when they're 18. I've also noticed that parents here have an important role in setting the rules and being responsible far longer in their children's lives than in Finland, speaking both mentally and economically. 

I think one of the reasons for that is the different school system. In Finland, the compulsory education ends when you're 15 or 16, after nine years of school. After that, you can choose whether you want to continue to upper secondary, vocational education, or stop going to school at all. Not many people want to stop though, they know they won't get a good job at 16 without any higher education. And you actually have to apply for the school you want to go to, the schools choose their students based on their diploma from compulsory school. This means that young people have to take responsibility of them selves already at 15 and actually think what they want to study, and work in order to get to the school they want to go to. In here, the five last years of school are the same secondary school, with the same class, the same teachers and the same building. I think this leads to the students not taking it seriously, they think that they just have to be there, and that they don't have to actually work before university. In my class there's twenty three students, and eleven of them have been held back at least once during their secondary school. This has to say something. In Finland, the pupils know they're not forced to be in school, that they have to work for themselves, not just because it's the law. 

I've always wondered why the finnish school system is told to be the best in the world, and now I'm finally figuring out the reasons. In Great Britain, they've changed the age of being able to leave school from 16 to 18, in order to decrease the amount of students dropping out. This might not be the right answer, since now people may stay in school, but won't have to take the responsibility of their own studies, which leads to bad grades and attitude. I mean, the reason why young people hate compulsory school, but then after they really want to get into university is because after they're suddenly able to stop studying if they want to, they realize that they actually want to work to be able to do the things they want with their lives. It's human nature that when you're forced to do something, you don't want to. By dividing secondary education into two different school departments in Finland, they provide the same effect, it's just a few years earlier, which leads to working harder and getting better points. 

Even the rules in the schools here stay almost the same for five years. If the people are not given the opportunity to take more responsibility of their actions, they won't. Instead they will keep doing the same thing as when they were thirteen. Finnish school system focuses a lot on teaching different ways to study. We're thought about different ways to deal with the material we're given, and finding the best way for ourselves. I think it's important that when you're in school, you actually "learn how to learn", not just study sentences by heart. That way you'll be able to study on your own. In here, the teachers give all the notes and all the answers literally from word to word, preventing the students having to actually go trough the material themselves and think about what's important and what's not. They even tell them precisely which words to underline from a text. Then when they go to university, they won't have the tools to do the same on their own. I think that is also one of the reasons that pupils here get lower points or don't even pass all the exams, even though the time they use for studying at home is much more than what I'm used to in Finland.

This might be kind of a bold opinion but these are just things that I've noticed while being in school here. These are surely just part of the reasons for Finland being at the top in education. I will still whine about school back home after I return, that's for sure, but at least I'll respect it much more than before. 


Thoughts of the moment

Kävin postissa pari päivää taaksepäin lähettämässä naurettavan ison paketin suklaata Suomeen. (mitä muutakaan Belgiasta lähettäisi, ranskalaiset ei ehdi perille ja oluen lähetyskin haastavaa..) Postissa huomasin, ettei enää jännitä yhtään kävellä kassalle ja hoitaa asiansa ranskaksi. Ei tarvi enää miettiä etukäteen mitä sanoo, tulee jo muutenkin (enemmän tai vähemmän) ymmärretyksi. Tajusin etten enää tunne itseäni ulkopuoliseksi kotikaupungissani, vaan nimenomaan voin sanoa tätä omaksi kaupungikseni. Mulla on omat lempparikahvilat ja lehtipisteet. Tiedän mihin aikaan bussit kulkee ja osaan neuvoa tien, jos joku kysyy. 

Kielen oppiminen sitä oikeastaan opiskelematta on mielenkiintoista. Saatan tunnilla ymmärtää kaiken, mitä opettaja sanoo, vaikken oikeastaan osaa kääntää suomeksi kuin puolet käytetyistä sanoista. Jos väsyttää, kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joinakin viikkoina tuntuu siltä että kehityn tosi paljon, joskus taas että menen vaan taaksepäin. Käytän kaikkia aikamuotoja samassa lauseessa ja sanajärjestys on useimmiten aivan sekaisin mutta tärkein asia on että pärjään jo tällä kielellä, saan itseni ymmäretyksi ja ajatukseni ulos. 

Usein kielenopetuksessa keskitytään kielioppiin ja luetunymmärtämiseen, niin että lopputuloksena kukaan ei varmasti sekoita imperfektiä perfektiin, mutta kun pääsee tilanteeseen, jossa oikeasti olisi mahdollisuus käyttää kieltä, on ihan lukossa eikä ulos tule sanaakaan. Hyvä esimerkki tästä on belgialaiset nuoret, jotka opiskelevat englantia. Kieliopin säännöt ja epäsäännölliset verbit opetellaan ulkoa, mutta vuosienkaan opiskelun jälkeen vain muutama saa itsensä esiteltyä englanniksi. Kun koulu loppuu, kaikki unohtuu vuodessa tai parissa. 

Ne viisi vuotta, jotka "opiskelin" ranskaa suomessa, olisivat olleet pitkällä tähtäimellä aivan turhia, jos en olisi tullut tänne. Lukion alkaessa päätin lopettaa, en ollut mitään oppinut ja ajattelin, että vaikka jatkaisin tätä lukion loppuun asti, en viiden vuoden päästä osaisi muuta kun ehkä tilata kahvin maidolla. Täytyy myöntää että syy ei ollut pelkästään opetussuunnitelman, jos olisin itse ollut motivoitunut ja tehnyt töitä, ehkä olisinkin oikeasti oppinut, ja on näitäkin tapauksia varmasti. Luulen kuitenkin että suuri osa kaikista vierasta kieltä opiskelevista päätyy samaan tilanteeseen, muutaman vuoden päästä kaikki on unohtunut eikä konjugaatioista tai aksenteista ole mitään hyötyä. 

Tämä ei varmasti päde kaikkiin, mutta omalla kohdallani on mahdotonta oppia kieltä, jos ei hakeudu tilanteisiin joissa sitä joutuu käyttämään. On mahdotonta ymmärtää kieltä, jos ei ymmärrä kulttuuria, ja päinvastoin. Mitä laajemmaksi kielitaito kehittyy, sitä enemmän pääsen sisälle tähän kulttuuriin ja elämään. Uuden kielen mukana avautuu täysin uusi maailma, kun todella ymmärtää kieltä puhuvia ihmisiä. Matkustaminenkin saa ihan eri ulottuvuuden jos voi kommunikoida paikallisella kielellä. 

Tarkoitus oli kirjoittaa vaikka mistä muistakin asioista kun kielen oppimisesta, mutta tekstistä tulis niin pitkä että jatkan pohtimista seuraavalla kerralla..



I went to the post office a couple of days back to send a ridiculously big package of chocolate to Finland. (What else could it be? Fries wouldn't make it and beer might be a little hard to send too..) There, while assuring the postal worker that yes, Finland is a part of the european union, I realized that I was no longer nervous before going to the desk. I didn't have to think in advance about what I was going to say in order to be understood. I don't fee like an outsider in my hometown anymore, instead, i feel that I can call it my hometown. I have my own favorite cafés, I know which bus to take and If someone asks where the hospital is, I can actually tell them the way. 

Learning a language without actually studying it is interesting. Somedays I understand all that the teacher says, without actually knowing more than half of the used words in my native language. Other days, when I'm really tired, it's impossible to deal with any of this gibberish that reaches my ears. Some weeks I feel like I'm making huge progress in short time, while sometimes I feel I'm only going backwards. I use all the time tenses in the same sentence and the word order is as good as a 2-year-old's, but the main thing is that I get along with the language. I get my thoughts out and understood.

Often when studying a foreign language, the focus is on grammar and reading comprehension, and as a result no one confuses simple past and present perfect, but when they get into a real situation where they should actually use the language, they freeze completely and get no words out. A good example is belgians studying english. They certainly know every grammar rule by heart but even after years the only thing they actually can do is introduce themselves in english. When they finish school, they'll forget everything after a year or two. 

If I didn't come here, the five years of studying french would have been totally useless in the long run. When I started my upper secondary, I decided to stop, and thought that even if I continued these last three years like this, it wouldn't make any difference and after five years or so I could barely order a cup of coffee in french. I have to admit that the blame wasn't just on the way of teaching. If I would have been motivated to study and work hard, maybe I would've learned more, and there's surely is these kind of people too, but I think a big part of people studying a foreign language will find that after a couple of years, they do nothing with knowing which way the accent is on the a. 

There are different ways of learning but for me, learning a language is impossible if you don't get yourself into situations where you really have to push yourself to use the language. It's impossible to understand a culture, if you don't understand the language, and the other way around. A different world opens up to you with the language, when you can have real contact with the people speaking it. Even traveling gets a whole new dimension if you can communicate in the local language.

I was supposed to write about so many other things than just learning the language but it turned out so long that I'm going to continue in the next post...






sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Brussels and other cool things

Aika lentää! Taas viikko mennyt, tiistaina tulee täyteen 3 kuukautta Belgiassa. Koulussa alkaa kolmen viikon päästä joulunajan isot kokeet, jotka täällä on siis kaikista aineista aina lukukauden lopussa. Onneksi mun ei tarvi ottaa niistä stressiä.. Jotkut vaihtarit täällä, esimerkiksi Sofie, ei uusi niiden kouluvuotta vaihtovuoden jälkeen, vaan jatkaa niinkuin tää olisi ollut tavallinen kouluvuosi. Tarkoittaen että täällä pitää päästä kaikki aineet läpi ranskaksi, ja sen lisäksi Sofien pitää opiskella asioita, joita Norjassa käydään tänä vuonna, koska tietenkin opetussuunnitelmat ja aihepiirit vaihtelee tosi paljon maiden välillä. Vaikka oliskin hienoa pystyä tuohon ja jatkaa lukiota ilman "välivuotta", oon tyytyväinen että voin täällä keskittyä muihin asioihin. 

Eilen otin aamulla junan Brysseliin. Oltiin sovittu Sofien kanssa edellisenä päivänä että mennään, mutta sen hostisällä oli synttärit, joten Sofie pääsi tulemaan vasta iltapäivällä. Olin kerrankin etukäteen katsonut paikkoja, missä kannattaa käydä. Halusin pois ydinkeskustasta, mikä on täynnä turistiravintoloita, turistikohteita ja tietenkin niitä turisteja. Viimekertainen reissu keskittyi aika hyvin niihin nähtävyyksiin ja shoppailukatuihin, halusin nähdä jotain muuta. Juna-asemalta suunnistin aukiolle, jossa pidetään joka päivä valtava kirpputori. Ihmettelin taas jonkin aikaa mitä kaikkea tavaraa maailmasta löytyykään, ja jatkoin matkaa. Ympärillä oli kaupungin taiteilija-alue, täynnä vintage-liikkeitä, antiikkihuonekaluja, pienien taiteilijoiden gallerioita ja ihania kahviloita, jotka toimivat samalla kirjakauppana, huonekaluliikkeenä tai tatuointistudiona. 




Pari tuntia harhailtuani tulin kaupungin toiselle ostoskadulle, jolta otin summissa poikkitien oikealle, ja tulin taivaaseen. Kaikissa kaupoissa täällä oli joku juju. Esimerkiksi keittiötarvike- ja herkkuliike (4 kerrosta!), missä pääsi seuraamaan kokkikursseja joka tunti eri aiheesta, nyt katsoin kun nuori mies opetti vanhoille tädeille molekyyligastronomiaa. Tapasin suomalaisen vanhemman pariskunnan, joka kertoi asuvansa Brysselissä, ja neuvoi alueen parhaat putiikit, kahvilat ja kirppikset. En ehtinyt lähteä kuitenkaan etsimään niitä, Carmen oli tulossa mun seuraksi. Mulla ei ollut oikeastaan hajuakaan missä olin, kävelin takaisin keskustaanpäin puhelimen näyttöä (google maps) tuijottaen. 




Löysin Carmenin, ja otettiin metro keskustan juna-asemalle, missä tavattiin Sofie. Sofie oli ekaa kertaa Brysselissä, joten käytiin katsomassa välttämättömimmät Grand Place ja kuninkaanpalatsi. Syötiin vohveleita ja käveleskeltiin ympäriinsä. Käytiin vielä samalla alueella, missä aamulla olin harhaillut, ja illalla valittiin aika huono turistiravintola, jossa juotiin tähänasti kalleimmat kirit mitä oon nähny ja syötiin turistihinnoitellut annokset, jotka oli täysin samat kuin joka toisessa Belgialaisessa ravintolassa.

Belgiassa on paljon ruokaerikoisuuksia, tai siis perinteisiä annoksia, jotka löytää melkein jokaisen ravintolan listalta, paitsi jos ravintola on erikseen ranskalainen bistro, italialainen, kreikkalainen yms, tai joskus siitäkin huolimatta. Simpukoita valkosipulikermassa ranskalaisten kanssa, simpukoita valkoviinissä ranskalaisten kanssa. Tomaatti-katkarapupaistosta, Tartarpihviä ja ranskalaisia (mun vakkari), Pasta Bolognese (jokaisen ravintolan listalla vaikka ei olekaa belgiasta), Lihapullat Liegeläisittäin ranskalaisten kanssa, jnejne.. Ei siinä mitään, tykkään kyllä näistä kaikista mutta listat ei todellakaan ole yllätyksellisiä. Tästä johtuen ravintoloiden välillä on paljon kilpailua, koska jokaisella kaupunkilaisella on oma mielipide siitä, mistä raflasta saa parhaat simpukat ranskalaisilla tai katkaravut valkosipulivoissa. Jos näihin kyllästyy, niin täältä kyllä löytyy valtavasti etnisiä ravintoloitakin. 

Aihe harhailee ruokaan, aika aamupalalle selvästi.. Kuitenkin, syönnin jälkeen käveltiin juna-asemalle hirveässä kiireessä (niinkuin joka kerta), ja päädyttiin odottamaan junaa joka oli myöhässä (niinkuin joka kerta). Junassa juttua taas riitti niin paljon että melkein harmitti kun pysähdyttiin Liegen asemalla ja Sofie jäi pois. Jatkoin matkaa kotiin tyytyväisin mielin ja jalat arkana kokopäivän kävelystä. 






Vaikka Brysseli ei ensinäkemältä vaikutakaan samalla lailla kauniilta Euroopan kaupungilta niinkuin esimerkiksi Rooma tai Pariisi, se on kuitenkin täynnä ylläreitä ja nähtävää riittää vaikka kuinka moneksi kerraksi, kunhan vaan jaksaa poistua kaupungin ytimestä. Kokonaisia julkisivuja maalattu tintin-sarjakuviksi. Kaikennäköisiä ihmisiä. Paljon turisteja, valtavasti liikemiehiä salkkuineen ja vielä enemmän hipstereitä reput selässä ja sukat vilkkuen.

On vaikea käsittää miten näin pienessä maassa on niin paljon nähtävää. Suurimmista kaupungeista on vielä kokonaan käymättä Brugge, Gent ja Charleroi, Antwerpenistäkin on nähty vain vilaus, puhumattakaan rajojen toisella puolella Lille, Maastricht ja Luxemburg, jotka ovat kaikki parin tunnin päässä. Pieni intoilija täällä ei pysy pöksyissään. 




Time flies! Again a week.. On tuesday I've been here exactly 3 months. After three weeks there will be big christmas -exams in school, that are two times a year for every subject. I'm so glad I don't have to stress about that. Some of the exchange students, like Sofie, don't actually take their year again when they return to their home country. That means she doesn't only have to pass every subject here in french, but also study the things that the others are studying in Norway during the year, because the things they study are very different from what they study here in belgian schools at the same time. Even though it would be great to manage all that and continue school without a "gap year", I'm so happy I can concentrate to other things here instead of stressing about school. 

Yesterday morning I took a train to Brussels. We had planned it the day before with Sofie, But her hostdad had his birthday so she could only come in the afternoon. For once, I had actually done a little research about the places I wanted to visit. I wanted to get out of the very center of the city, which is full of tourist restaurants, tourist attractions and of course the tourists themselves. The last time I went to Brussels it was mainly only those things that I saw, so I wanted to see other sides of the city. From the train station I found my way to a square where there's a huge flea market every day. I spent some time wondering all the weird stuff that people can have and kept going. I was in the middle of the artistic part of the city, full of vintage-stores, antique furniture, small art galleries and lovely cafes that also sold old books or furniture. 

after two hours or so, I found myself in another shopping street, where I took a random smaller road to the right, and arrived to heaven. Every shops here had a special something. For example a kitchenware- and delicacies-store (4 floors!) where you could watch cooking courses of different subjects every hour. I watched a young guy teaching old ladies about molecular gastronomy. I also met an older finnish couple, who told they live in Brussels, and gave me tips about where to find the best boutiques, cafés and secondhand shops. I didn't have time to search those though, Carmen was coming. To be honest I had no idea where I was so thank god for google maps and 3g in my phone, I walked towards the center and found Carmen.

We took the metro to the central train station where we met Sofie. It was Sofie's first time in Brussels, so we checked the necessary places like the Grand place and the royal palace. We ate waffles and walked around. Later we visited the same area I had wandered through in the morning, and when it became dark we chose a pretty bad tourist restaurant, where we drank the most expensive kirrs i have seen so far and ate over priced meals. I also got the same comment for the tenth time I've been here when the waiter asked why does the smallest one in the group eat the most.. 

In Belgium there's a lot of food specialties, or the traditional dishes that you'll find from the list of almost every single restaurant here, unless the restaurant is specially a french, italian, creek etc, and sometimes even in spite of that. Mussels in garlic and cream with fries, mussels in white wine with fries. Tomatoes with shrimps, tartar stake with fries (my favorite), pasta bolognese (in every single belgian restaurant even though it comes from Italy..), meatballs, etc.. Not that I don't like these dishes, I love especially the tartar stake and the mussels, but the menus are really not surprising at all. Hence, there's a lot of competition between restaurants, because everyone has their own strong opinion about where you get the best mussels or scampis in garlic cream. If you get bored though, there's a lot of ethnic restaurants too.

The topic is starting to change to food, it's clearly time for breakfast.. Anyway, after eating we walked to the train station in a hurry (like every single time) and ended up waiting the train that was late (like every single time) In the train we had so much to talk about again that I almost felt sorry when the train stopped in Liege and Sofie got off. I continued home with a happy mind and legs hurting from walking the whole day. 

Even though Brussels might not at first seem like a beautiful european city like Paris, Rome or London, it's still full of surprises and there's so much to see and discover, as long as you're ready to get out of the center and the tourist attractions. Whole house frontages painted as a Tintin -comic. All kinds of people. A lot of tourists, thousands of businessmen and even more hipsters with backpacks in their backs and socks showing from the legs of too short trousers. 

It's hard to take how much there is to see in such a small country like Belgium. From the biggest cities I have yet to see Brugge, Gent and Charleroi, I've only seen a glimpse of Antwerpen not even mentioning all the places behind the borders like Lille, Maastricht and Luxembourg, all just a couple hours away. 




maanantai 12. marraskuuta 2012

1/4 taking over Belgium

Taas on viikko kulunu tosi nopeaa, tässä alkaa tajuaan että on ollu täällä jo neljäsosan koko ajasta! Tuntuu, etten oo enään tän vuoden alkuvaiheessa, vaan alan kunnolla tottuun tähän elämään täällä. Tuun tosi hyvin toimeen mun perheen kanssa, ja arkeen alkaa tulla tutut rutiinit. 

En vois olla mun maavalintaan tyytyväisempi. Belgiassa kaikki on niin lähellä, että voi lauantai-aamuna päättää että haluaa käydä Brysselissä tai Luxemburgissa, ja junat kulkee (myöhässä tai ei, kulkee kuitenki). Vaikka olisinkin ehkä valinnut Ranskan jos sinne olis ollut vielä paikkoja, niin jos nyt voisin valita, tulisin ehdottomasti tänne. Täällä ei oo väliä, päätyykö isoon vai pieneen paikkaan, liikkuminen paikasta toiseen on niin helppoa. Samaa ei voi sanoa Ranskan maaseudun pikkukylistä, joista ei välttämättä kulje minkäänlaista julkista liikennettä mihinkään. Sää ei tietenkään oo mikään ideaalinen, mutta ei täällä loppujenlopuksi sada niin paljon kuin odotin, ja pitkä ja leuto syksy on tosi kaunis, täällä on täys ruska-aika vieläkin!

Myös mun koti täällä on täydellisellä paikalla. Verviers on just sopivan kokonen kaupunki josta löytyy kaikki tarvittava ja enemmänkin, ja Liegeen (600 000 asukasta) pääsee junalla 20 minuutissa. Meidän talo on keskustan laidalla rauhallisella ja kauniilla alueella, ja kuitenkin mun kotikadun varrelta löytyy ravintoloita, apteekki, marketti, leipomoita ja kahviloita. Kävellen keskustaan, juna-asemalle ja kouluun pääsee alle kymmenessä minuutissa. 

Viikonloppu oli ohjelmarikas, ja tänään meinasin nukahtaa joka tunnille kouluun.. Perjantaina juhlistettiin koulukaverin kotona synttäreitä pienellä porukalla, ja oltiin siellä yötä. Lauantaina Greg tuli Verviersiin ja käytiin suklaafestivaaleilla maistelemassa ahtamassa navat täyteen suklaata. Istuttiin baarissa vähän aikaa ja ooteltiin että mun lempparikiinalainen aukes illaksi ja käytiin syömässä taas 5 ruokalajin mätöt. 

Sunnuntaina menin iltapäivällä Liegeen Sofien kanssa, meillä oli tosi ihana päivä. Käveltiin vanhassa kaupunginosassa ympäriinsä ja istuttiin syömässä yli kolme tuntia. Meillä riitti juttua niin paljon että tarjoilijat nauro meille kun ei ikinä lähdetty. Oli tosi hyvä sää ja päivä oli kaikin puolin täydellinen lopetus viikolle :) 

Lopussa viikon kuvasaldoa! 

Again a week has gone super fast. I'm starting to realize that I've already been here a quarter of the whole time! Instead of feeling like I'm still "at the beginning phase", I'm really getting used to my life here. I get along great with the family, and Im starting to get familiar routines to my days. 

I couldn't be any happier about my choice of host-country. In Belgium everything's so close, that you can decide on on a saturday morning that you want to visit Brussels or Luxembourg today, and just go to the station and get on a train (which are usually late, but still). Even if I had probably chosen France if there had been places left, if I could to choose now, I would definitely come here. In Belgium it doesn't matter whether you end up in a small village or a big city, going from a place to another is so easy. You can't say that about the little villages in the French country-side, where there might be no public transport of any kind. Of course the weather is not ideal here, but it doesn't actually rain as much as I expected , and the autumn is really beautiful! 

Also my home here is in a perfect location. Verviers is a perfect-size city where you can find everything you need and more, and you can get to Liege (600 000 inhabitants) with a train in 20 minutes. Our house is near the city center in a beautiful and peaceful area, and still you can find a market, restaurants, bakeries and cafés down my home street. It takes less than 10 minutes to get to the center, to the train station and to school by foot. 

My weekend was pretty full, so today I almost fell asleep in every class.. On friday we celebrated a friend's birthday at her house with a couple of people and spent the night there. On saturday Greg came to Verviers, we visited a chocolate festival, and ate a little a lot of chocolate there. Afterwards, we sat in a bar drinking kir and ate dinner in my favorite chinese restaurant, 5 courses again mmm.. 

Sunday afternoon I went to Liege with Sofie, we had a lovely evening there. We walked around in the old part of town and sat down for drinks and dinner over three hours. We had so much to talk about that the waiters laughed at us that we never left the place.. The weather was good and it was a perfect end for the week in every way :) 

Last week's instagram: 


Perjantai-illan cannelonit
Kampaajalla
                                                                         
Meitsi
Sain postissa myyrä-joulukalenterin!! haha kiitos <3
Katutivoli
Täällä näitä löytyy joka nurkan taka

                        

Aseman kahvilassa junaa ootellessa
Samaa tivolia Liegestä
Sunnuntain maisemia
Saksofonin soittajia katolla

                      
Kaunis marraskuun päivä
Sofien kanssa kiriä ja ruokaa!

Edit: Luovutin puolen tunnin jälkeen noitten kuvien kanssa taistelun, ne on nyt vähän miten sattuu..
/After half an hour I gave up fighting with the photos so they're not really arranged well..



maanantai 5. marraskuuta 2012

Antwerpen ja lomailua

Torstaina sovin Sofien, Michellen ja Carmenin kanssa Antwerpenin reissusta perjantaille. Perjantai-aamuna nukuin pommiin, heräsin puoli tuntia ennen junan lähtöä ja kerkesin juuri ja juuri puoli junaan puoli kymmeneksi. Liegen asemalla Sofie hyppäsi samaan junaan, ja matka jatkui Brysselin pohjois-asemalle, jossa vaihdettiin Antwerpeniin menevään junaan. Perillä odotettiin muita, ihailtiin juna-asemaa, joka oli hienoin koskaan näkemäni ja kirottiin pari tuntia Belgian tyhmiä junia joista ei ikinä ota selvää ja jotka on aina myöhässä. Kun kaikki oli koolla, lähdettiin "kiertelemään kaupunkia". 

Neljän tytön porukalla kaupungin kiertely rajoittui kuitenkin asemalta suoraa lähtevään valtavaan ostoskatuun, jolta löytyi kaikki mahdolliset kaupat Urban Outfittersistä Forever 21:seen. Kun oltiin kyllästytty ihmispaljoudessa shoppailuun, huomattiin, että oikeastaan ei enää ehdittykään lähteä muihin keskustan osiin, ja päädyttiin istumaan loppuiltapäivä kahvilla, ja sovittiin, että seuraavalla kerralla ei astuta yhteenkään ketjuliikkeeseen. 

Antwerpen vaikutti kuitenkin tosi kivalta kaupungilta, varmasti sinne tulee tehtyä useampia reissuja, joihin sisältyy toivottavasti enemmän kaupungin tutkimista ja vähemmän vaatekauppojen kassajonoja. Päivä oli kuitenkin tosi hauska ja väsynyt juttu lensi junassa koko paluumatkankin. 

Lauantaina otin rennosti kotona, söin lounasta host-isän luona ja kävelin keskustaan ostamaan shampoota ja istumaan kahvilla lempparikahvilassa hyvän kirjan kanssa. Eilen nukuin pitkään ja jumitin koneella iltapäivään asti. Host-äiti ja -siskot tuli kotiin Sveitsistä viiden aikaan, tuliaisina oli kasoittain sveitsiläistä suklaata (ihan kuin Belgiassa ei olis tarpeeksi) ja varmaan viittätoista erilaista juustoa, aahh.

Nyt on jo kiire kouluun, pitää palata maanpinnalle ja 8 tunnin koulupäiviin.. 

On Friday I was in Antwerpen with Sofie, Michelle and Carmen. I didn't wake up to my alarm in the morning and woke up 30 minutes before the train left. I still made it there at 9.30. Sofie joined me in Liege, and we got of at the north station of Brussels, where we changed to the train that took us to Antwerpen. After we got there, we spent almost two hours at the station waiting for the others. It was the most beautiful train station I've ever seen, and apparently it's the city's number one sight. When everyone got there, we left the station to "explore the city". 

We were four girls so it's not a wonder our "sightseeing" was limited in the huge shopping street that began from the train station. It had all the shops from Urban outfitters to Forever 21. When we finally got bored to the stores full of people we noticed that we didn't actually have time to see the other parts of the center anymore. We ended up drinking coffee for the rest of the afternoon and decided not to enter a single chain clothing store the next time we go somewhere. 

Anyway, Antwerpen seemed like a really nice city, I'm sure I'll be going there several times during the year, and hopefully discovering more of the city and less of the cash queues. It was a fun day anyway and tired jokes made our train trip back awesome. 

On saturday I relaxed at home, ate lunch at my host-dad's place and walked to the center to buy shampoo and to sit in favorite café with a good book. Yesterday I slept long and got stuck to internet until the afternoon. My hostmom and -sisters came home from Switzerland at five and brought tons of swiss chocolate (like Belgium didn't have enough), and at least 15 different cheeses, aaahh. 

Now I have to run to school, got to get back to reality and 8 hour schooldays..




sunnuntai 4. marraskuuta 2012

the art of relaxing (the last days of holiday)

I feel like i'm finally finding out the joy of doing absolutely nothing. 

I've never had the talent to relax by doing nothing. I'm the kind of person who feels guilty if she wakes  up after 9 in the weekends, or spends a day just watching movies at home. I even feel like I'm wasting time when I'm sick, or when I see a bad film. I'm always doing so many things at the same time that after all I don't get anything finished. It's exhausting to always be on the move, and after all, you might not achieve any more during the day by running around. 

My way of relaxing has always been trough sports, dancing, spending time with friends, and cooking. But then, relaxing shouldn't be something you have to do not to feel guilty. As a perfectionist, I feel guilty when I miss something my friends are doing, or when the food that I'm cooking doesn't turn out how I wanted it to. 

When I left Finland and became an exchange student for the year, probably the hardest thing for me in the beginning was not to be able to do all the same things I used to do every day, not to be able to control my life and the routines in it. In here, I had to integrate myself to the habits and routines of my new family (and two other families after that). I didn't have all the same stuff to do than in Finland, I had to plan my days with the rules of the people I was now living with. 

So in here, I had more freetime, especially in the beginning, before school started. It was revealing, in some way, not to have any plans or obligations during the days. Normally, I could have several weeks planned beforehand with only a few hours of time that I didn't already know what to do with. Some of the obligations I thought I had weren't even important, but still, if I didn't do them, I felt like I'm getting nothing done. Here I've been forced to learn to enjoy my time without doing anything specific. And I'm finally getting there. Of course, there's busy times here too. Some weeks I have so many plans that I don't have time for everything, but it's a different thing, they're not routines or obligations. I don't feel guilty when I miss something.

This week, as I told before, I missed the trip to Switzerland with my hostfamily, because I was sick. The migraine only lasted for the day though, so I had the rest of the week left by myself, with no plans. I ended up planning one day (A day trip to Antwerpen - or Anvers as the french speakers call it), and stayed the rest of the days home with the exception of going to the grocery store and walking to the city center to buy shampoo and sit at my favorite café reading a book). And even after all these days of laziness, average romantic comedies and sleeping until midday, I don't feel guilty! I feel relaxed! This is a new feeling for me! And I'm enjoying it. 

Happy start of November! (or Movember if you like)









torstai 1. marraskuuta 2012

without a doubt the best year of your life, and without a doubt also the worst.

Hei pitkästä aikaa! kaks ja puoli viikkoa on siitä kun tulin lopulliseen perheeseen, ja kaikki on menny tosi hyvin! Totuin tähän kotiin ja ihmisiin tosi nopeaa, vissiin harjoteltu sitä niin paljon ettei se enää vie paljon aikaa.. Tuun kaikkien kanssa tosi hyvin toimeen, tosi huumorintajuisia ja mukavia ihmisiä.

Lauantaina 20. lokakuuta, jolloin mulla tuli kaks kuukautta täyteen täällä, meillä oli YFU:n follow up Namurissa. Päivän aikana käytiin läpi kaikkien tähän astisia kokemuksia jne. Oli ihan huippua taas nähdä koko porukkaa ja kuulla miten kaikilla menee. Meidän porukasta pari muutakin oli vaihtanut perhettä. Illemmalla hostperheet liittyi porukkaan ja meillä oli illallinen (Mun perheen äiti oli kipeä joten ne ei päässy paikalle). Kaikkien oli pitäny tehdä omalle maalle tyypillinen jälkiruoka, joten meillä oli sitten 30 erilaista kakkua, piirakkaa, keksiä jne.. (Mun mustikkapiirakka oli harvinaisen pahaa, ehkä siksi että olin tehny sen kiireessä keskellä yötä ennen aamu kuuden herätystä. Hyvin se meni silti kaupaksi) Ruuan jälkeen lähdettiin Valerian kanssa kävelemään mahat pinkeinä juna-asemalle että ehdittäisiin viimeiseen junaan, mutta aliarvioitiin matkan pituus ja päädyttiin juoksemaan henkihieverissä ja hyppäämään junaan juuri ennen kun ovet sulkeutu ja juna lähti liikkeelle. Valeria tuli meille yöksi ja lähti sunnuntaina takaisin Quevrainiin.







Väsyneet juna-asemalla

Viikko takaperin kävin vaihtarien kanssa louvain-la-neuvessa 24h velo -tapahtumassa, joka on Oktober -festin jälkeen euroopan toiseksi suurin olutjuhla. Ideana on siis leikkimielinen 24-tuntia kestävä pyöräkisa, johon osallistuvat pyörät on koristeltu luovasti esimerkiksi eläimiksi tms. Mukava päivä oli, näin paljon rotareita ja myös pari suomalaista vaihtaria, joita en ollut ennen tavannu.

Tällä viikolla meillä on syysloma, tarkoituksena oli lähteä Sveitsiin tiistaina. Kuitenkin lähtöaamuna mulle iski niin paha migreenikohtaus, että kun oltiin ajettu 10 minuuttia autolla, oli pakko sanoa etten voi istua autossa kuutta tuntia, ja mun oli pakko jäädä kotiin. Kyllä harmitti. Nukuin sitten 17 tuntia putkeen migreeniä pois ja lepäilin vielä eilisen. Hostveljellä on luentoja tällä viikolla, niin sekään ei lähtenyt sveitsiin, ja perheen mummo on liian vanha matkustamaan, niin että en ihan yksin joudu oleen kotona. Skypetin illalla hostäidin ja -siskojen kanssa Sveitsiin, sanoivat että voidaan varmaan joululomalla mennä uudestaan.

Heräsin vähän aikaa sitten ja nyt vedän naamaan jugurtti-banaani-mysli comboa ja juon aamukahvia. Tänään meen Vanden Bulckien kanssa leffaan kattoon uuden Bondin, ja leffan jälkeen ravintolaan syömään. Tosi kiva nähdä niitä taas, tulee huippu päivä varmasti! Muutama päivä vielä lomailua ja rentoilua ja taas kouluun maanantaina..

Aamupalaa

Yllättävä hellepäivä lokakuun lopussa








Hi, it's been a while since i last wrote here. I've been in the new family for two and a half weeks now, and everything has gone great! I got used to this home and the people really fast, i guess after so many times it doesn't take long anymore.. I get along great with everyone, they're such nice people with awesome sense of humor. 

On saturday, 20th of october, when it was two months since my arrival in Belgium, we had a follow up with YFU in Namur. During the day we went through everyones experiences so far etc. It was awesome to see all the others again and hear how they've been doing. There were two other people who had also changed families, so I'm not the only one. Later in the evening the families joined in and we had a dinner (My family didn't make it because my host mom was sick). Everyone had prepared a dessert that's typical for their host country, so we had 30 different cakes, pies, puddings, etc.. Mine was a not-so-good blueberry pie, that I had made in the middle of the night before. After dinner we left to the train station with Valeria, but we underestimated the distance and ended up running and jumping to the train at the last second before the doors closed and the train left. We had a sleepover with Valeria and on sunday she left back to Quevrain. 

About a week ago I went to Louvain-la-neuve to an event called 24h velo. It's the second biggest beerfestival in europe after Oktoberfest. The idea is a not-so-serious bike race that lasts 24 hours, where all the bikes are decorated to look like for example animals. It was a fun day, I saw a lot of rotary students and also two finnish girls, who i hadn't met before. 

This week it's the autumn holiday here, and we were supposed to leave to Switzerland on tuesday. But In the morning I got a horrible migraine attack, and after driving for 10 minutes, I had to say that I couldn't sit in the car for six hours, so I had to stay home. After that I slept the migraine off for 17 hours and stayed home also yesterday. It's just my luck to get a migraine just on the same day that we were leaving.. My hostbrother has lectures this week so he stayed home as well, and the grandma is too old to travel. So I'm not completely alone here. I skyped with my hostmom and -sisters yesterday to Switzerland, and they said that we can probably go again on christmas holiday. 

I woke up an hour ago and now I'm drinking my morning-coffee and eating a yugurth-banana-myesli combo. Today I will go to see the newest Bond-movie with the Vanden Bulcks, the family I was with for two weeks before I came here. And we'll go to a restaurant after. It's great to see them again, I'm sure it's going to be a good day! A few days of holiday left and off to school again on monday...