maanantai 15. lokakuuta 2012

new fam!

Täällä ollaan, uudessa perheessä (taas). Toivottavasti tällä kertaa lopullisesti! Viime viikon olin vielä Vanden Bulckeilla. Perheestä tuli mulle tosi läheinen vaikka olinkin siellä vaan kaksi viikkoa, ne oli jotenkin niin mun tyylinen perhe, tosi lämpimiä ja aitoja ihmisiä. Toivon että meillä pysyy vahva kontakti ja tehdään tulevaisuudessakin yhdessä juttuja, vaikken enää asukaan siellä. Sanoivat, että olen aina tervetullut heidän luo :) 

Viikko kului koulussa, keskiviikkona olin Liegessä muitten vaihtareitten kanssa. Melkein kaikki vaihtarit koko maasta tulee Liegeen joka keskiviikko koulun jälkeen tapaamaan toisiaan. Täällä keskiviikkona on vaan aamutunnit, eli koko iltapäivä on vapaa. Perjantaina myös koulun jälkeen mentiin Liegeen, tällä kertaa koulukavereitten kanssa. myöhemmin illalla tavattiin Elisan serkut ja vietettiin ilta pitkällä tivoli/karnevaalitiellä, jonka varrelle on koko lokakuuksi pystytetty huvipuistolaitteita, kojuja jne.

Lauantain otin rennosti kotona tekemättä yhtään mitään. Illalla käytiin mun viimeisen illan kunniaksi syömässä kiinalaisessa, ruoka oli parasta kiinalaista mitä ikinä oon syöny ja 5 ruokalajin illallisesta maksettiin 20 euroa per naama! Sinne on pakko päästä uudestaan, omistajakin oli mukava vanha mies joka opetti hostveljeä syömään puikoilla. 




Sunnuntaina pakkasin aamulla laukun joka just ja just saatiin kiinni, syötiin viimeinen ihana brunssi ja perhe lähti viemään mut uuteen kotiin. Tähän mennessä kaikki vaikuttaa tosi mukavilta. Täällä asuu siis Sophie, joka on mun kanssa samalla luokalla, Sophien sisko 19, veli 21, näiden äiti ja mummo. Lisäksi täällä on ilmeisesti alivuokralaisena luxemburgilainen poika. Perheen vanhemmat on eronnu 17 vuotta sitten, mutta isä asuu parinsadan metrin päässä, ja lapset käy siellä joskus viikonloppuja. Talo on aika iso, tosi vanha, ja rakennettu samalla lailla kiinni viereiseen niinkuin melkein kaikki talot täällä. Asun nyt Sophien huoneessa, Sophie itse muutti vanhaan kirjastohuoneeseen. Huone on ihana, täällä on iso vaatekaappi ja mun huoneessa on lavuaari!? Tosi outoa mutta samalla tosi käytännöllistä. 




Ihmisissä täällä ei oo mitään vikaa, mutta kokoajan uusi ympäristö ja samojen asioiden kertominen itsestään uusille ihmisille alkaa ottaa voimille. Uuden perheen tapoihin tottuminen kestää taas oman aikansa , jopa puhetavan ymmärtäminen vie jonkin aikaa jokaisen uuden ihmisen kohdalla, kun ranska takkuilee vielä. Fiilikset vaihtelee päivittäin laidasta laitaan. 

Kaikkea kivaa on tiedossa kuitenkin! Tänään kävin uudella salilla, jolla on myös ryhmäliikuntaa ja se on kohtuullisen lähelläkin. Löysin myös keskustasta tanssikoulun jossa on nykyä ja jazzia, ja käyn tällä viikolla kokeilemassa. Yhdeksään vuoteen ei ole näin pitkää taukoa tanssireeneistä ollut.. Keskiviikkona menen Liegeen taas päiväksi, perjantaina istutaan iltaa kouluporukalla ja lauantaina on YFU:n vaihtareitten kanssa grillausta Namurissa, tunnin junamatkan päässä täältä. 

Ikävä iskee, heti jos päästän itteni ajattelemaan omaa kotia, perhettä, ystäviä, omaa arkea, tuttuja rutiineja jne (amarillon chicken pocketia, kaksykkösen vohveleita, wingstonia, hävettää vähän kuinka paljon ruokaan liittyviä asioita voisin kertoa ikävöiväni), kun tietää että kaikkea tuota pitää vielä odottaa niin kauan. Tiedän kuitenkin, että ei ne sieltä mihinkään mene, mutta nämä kuukaudet täällä hupenee, ja näistä pitää ottaa kaikki irti. 



 Here I am, in the new family (again). I hope this time for good! Last week I was still with the Vanden Bulcks. The family became really close with me even though I only spent two weeks there. They were such warm and real people, really my type of a family. I hope to stay in contact with them and that we'll still do things together in the future even when I don't live there. They told me that I'm always welcome to come if I want to. 

Last week went by fast, on wednesday I was in Liege with the other exchange students. Almost all of them come to Liege every wednesday to meet up from all over the country. In wednesdays we only have morning hours so the whole afternoon is free. We went to Liege also on friday, this time with my friends from school. Later we met up with Elisa's cousins and spent the night at a carneval with different attractions and stands etc.

On saturday I did absolutely nothing, I wanted to relax well before changing the family again. In the evening we went to a chinese restaurant to celebrate my last night with the family. The food was the best chinese I've ever eaten, and for a 5 course dinner we only paid 20 e per person! I have to go there again, the owner was so nice too, an old man who thought my little hostbrother to eat with the sticks. 

On sunday morning I packed my suitcase and jumped on it so it would close. We ate the last awesome brunch with the family, and they drove me to my new home. Until now everyone and everything seems really nice. In the house there lives Sophie, who's in my class, her sister, 19, and brother, 21, their mom and grandmother. There's also some guy from Luxembourg living here, I'm not sure why. The parents have separated 17 years ago, but the dad lives nearby and the children go there sometimes to spend the weekend or so. 

The house is pretty big, very old and built wall to wall with the next house, like almost all houses here are. I live in Sophie's room now, she moved to an old library/officeroom. So nice of her!! I love the room, there's a big wardrobe and I have my own sink in the room!? So weird but so practical at the same time. 

There's nothing wrong with the people, but the new environment and always telling the same things about yourself  to every new person is really tiring. It takes time again to get to know the family and their habits and way of life, even to get used to understanding the way a person speaks takes it's time, with my french still tackeling a little. My mood changes every day from side to side.

There's a lot of great things ahed anyway! Today I went to a new gym nearby. I also found a dance school in the city center, that I will try later this week. I haven't had such a long break from dance since I was seven.. On wednesday I'll go to Liege again for the day, on friday we'll go somewhere with the girls from school and on saturday we're grilling with the YFU group in Namur, about an hour away from here. 

I get homesick as soon as I let myself think about my home, my family, my friends, my own routines and everyday life, and that I have to be away from all these things for so long. But then I know that those things won't go anywhere, but the months here go by so fast that I have to make the most of them.





sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Last week

Hengissä ollaan! Nyt oon ollut reilun viikon tässä perheessä, ja viikon päästä vaihdan lopulliseen perheeseen, ku Yfu on saanut kaikki käytännön asiat hoidettua.  

Mulla on ollut tosi hyvä viikko tässä perheessä, nää ihmiset on tosi mukava ja tekee paljon juttuja yhdessä. Perheen isä on hammaslääkäri ja äiti opettaa matikkaa meidän koulussa. Näillä on 3 lasta: 17-vuotias Elisa, 15-vuotias Jan ja 8-vuotias Nathan. Lisäksi täällä on 2 koiraa, 2 kissaa ja pari hamsteria (en tiedä onko niitä 2 vai 3). Viime viikonloppuna, kun tulin tänne, oli host-veljen 15-vuotis synttärit, joten tapasin heti kaikki perheen lähimmät sukulaiset, tädit ja isovanhemmat. Juttelin pitkään näiden papan kanssa Suomen kulttuurista ja sukulaiskielistä, se tiesi vaikka mitä ihme yhtäläisyyksiä ja oli tosi kiinnostunut. 

Sunnuntai-päivänä käytiin perheen kanssa Monchaussa, pienessä kylässä Saksan puolella. Kylä oli tosi kaunis ja oli hauska nähdä, miten vain 20 minuutin automatkan jälkeen kaikki muuttuu niin radikaalisti saksalaiseksi. Käveleskeltiin ympäri kylää, istuttiin kahvilla ja nautittiin syyspäivästä.









Perhe asuu pienessä kylässä aika kaukana kaupungista. Päivän aikana täältä kulkee vaan muutama bussi, joten kouluaamuina pitää lähteä 7.15, istua puoli tuntia bussissa, ja sitten odottaa vielä 45 minuuttia ensimmäisen tunnin alkamista. Tai jos päivä alkaa myöhemmin niinkuin minulla melkein aina, niin useampi tunti. Koulun jälkeen sama juttu joten ollaan kotona vasta tunti sen jälkeen kun tunnit loppuu. Onneksi mulla on aika rento lukujärjestys, torstaina ja perjantaina alkaa vasta yhdeltätoista, ja keskiviikkona on vaan pari tuntia koulua. 

Torstaina oli kemian koe, johon oikeasti yritin lukea, mutta kun sain eteeni muutaman sivun täynnä kysymyksiä hermosoluista ja synapsien sähkövarauksista, en ymmärtänyt sanaakaan. Opettaja sanoi (todennäköisesti nähtyään naamallani olevan kysymysmerkin) ettei minun tarvi tehdä koetta jos en halua. Perjantaina oli soiree kitsch, eli bileet kitsch-teemalla. Bileet oli järjestetty isossa hallissa niinkun täällä on tapana. Porukkaa oli tosi paljon, hyvä dj ja kaikki oli pukeutunut ihan mahtavasti teeman mukaan. Olin aiemmin puhunut yhden vaihtarin kanssa, joka oli menossa samaan paikkaan. Paikanpäällä tapasinkin yllättäen yhden vaihtarin sijaan ison joukon rotarylaisia, jotka kaikki asuvat 20 kilometrin säteellä Verviersistä! 






Lauantai-aamuna oli aikainen herätys, juna Brysseliin lähti puoli yhdeksältä. Perillä odotin pari tuntia Valeriaa, käveleskelin grand placella ja ihailin suklaakauppoja. Kun sitten päästiin shoppailukadulle Valerian kanssa, niin siellä se iltapäivä menikin. Ja rahat. Viiden maissa käveltiin rautatieasemalle, jossa tavattiin Greg ja Carmen, joitten kanssa kälätettiin tunti aseman starbucksissa ennen kun mun juna lähti takaisin.

Kuudelta nousin junaan. puoli seitsemältä nousin pois junasta kun lipuntarkastaja huomautti, että juna menee vastakkaiseen suuntaan kuin lipussani lukee. Löysin siis itseni pienen flaaminkielisen kylän rautatieasemalta 5% akkua puhelimessa. Kävelin lähimmäiseen baariin odottamaan junaa takaisin Brysseliin, ja pyysin saada puhelimen lataukseen. Kun olin odottanut junaa melkein tunnin, juonut kokiksen ja olin lähdössä, huomasin ettei minulla ollut yhtään käteistä, eikä kortti käy täällä useimmissa baareissa. Annoin siis baarin pitäjälle ainoat 20 senttiä mitkä repun taskusta löysin, pahoittelin ja lähdin maksamatta takaisin asemalle. 


Tässä vaiheessa en tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa. Onneksi juna kuitenkin saapui (pakolliset 10 minuuttia myöhässä), ja pääsin takaisin Brysseliin. Brysselin pohjoisasemalla odotin 20 minuuttia oikeaa junaa, ja lopulta olin Liegessä 21.00. Alunperin oli ollut tarkoitus syödä perheen kanssa ravintolassa seitsemältä, mutta kun lopulta pääsin paikalle, muut olivat jo syöneet. 

Ravintolasta lähdettiin kohti keskustan vanhaa aluetta, jossa oli nocturne des coteaux, eli kynttilöiden ilta. Koko kaupungin vanha alue oli valaistu metrin välein kynttilöillä, ja kaduille oli pystytetty kojuja joista sai ruokaa ja juomaa. Keskellä vanhaa kaupunkia nousee korkea kukkula, jonne vievät 400 askeleen portaat olivat myös täynnä kynttilöitä. Siellä täällä oli pieniä jazz-orkestereita soittamassa, ja puoli kahdeltatoista oli myös ilotulitus. Tapahtuma oli tosi kaunis. Kun päästiin kotiin, olin aivan poikki koko päivän kävelemisen ja junaseikkailujen jälkeen. 


 kuva flickr 


kuva flickr

Tänään nukuin pitkään, ja heräsin sopivasti aamupalalle/brunssille. Viikonloppuaamuisin perhe käy hakemassa kylän leipomosta tuoretta leipää ja suklaacroissantteja. Kyllä niillä saa sunnuntaiaamun ihan hyvin alkuun! puoli kolmen aikaan lähdettiin kävelylle lähellä olevaan luonnonpuistoon. Oli tosi kaunista, aurinko paistoi ja ei ollut liian kylmäkään. Kävelyn jälkeen juotiin kahvit luonnonpuiston ravintolassa. 

Nyt oon tosi väsyny, pistän aikasin nukkumaan, huomenna jatkuu taas arki ja uus viikko, lupasin leipoa mustikkapiirakkaakin näille. Kameran kanssa on ongelmia joten kuvat on nyt kaikki valitettavasti puhelimella otettuja.

I'm alive! I've now been in this family for a week, and after another week i'll go to my final family, when Yfu has finished the paperwork.

I've had a very good week in this family, these people are so kind and they do a lot of things together. The father is a dentist and the mom teaches math in my school. They have 3 children: Elisa, 17, Jan, 15 and Nathan, 8. On top on that there's 2 dogs, 2 cats and a couple of hamsters ( I'm not sure if there's two or three). Last weekend, when I arrived, Jan had his birthday, so I met all the closest relatives, aunts and grandparents right away. I had a long conversation with the grandpa about finnish culture and it's relative languages. He knew a lot of weird details and was really interested. 

On sunday afternoon we drove to visit Monchau, a little village in Germany. The village was really beautiful and it was interesting to see, how just in 20 minutes everything changes so radically to german. We walked around in the village, sat drinking coffee and enjoyed the beautiful automn day.

The family lives in a little village pretty far from the city. During the day there's only a couple of busses, so in school mornings we have to leave at 7.15, sit 30 minutes in the bus and then wait 45 minutes for the first lesson to begin. Or several hours, if your day begins later, like mine almost every day. After school it's the same thing, so we're not home until 17.20 or so. Fortunately my schedule is not too hard at the moment. 

On thursday we had a science exam, that i really tried to study to, but when I got a few pages full of questions about the function of the nerve system and synapses, i didn't understand a word. The teacher came to me (probably after seeing the huge question mark on my face) and said I didn't have to do the test if I didn't want to. On friday we went to a kitsch party. It was organized in a big hall, there was a lot of people and a pretty good dj. Everyone was dressed awesomely to the theme. I had talked with an other exchange student who was also going, but to my surprise instead of one, I met a big group of exchange students who all live near Verviers! 

On saturday morning I had to wake up early to take the bus to Brussels. When I got there, I spent two hours waiting for Valeria to arrive, and walked in the grand place drawling after all the chocolate shops. When we finally got to the shopping street with Valeria, we spent the rest of the afternoon (and the rest of our money) shopping. At about 5 o'clock, we walked to the railway station, where we met Carmen and Greg,  and gossiped with them in the station's starbucks until my train left at 6. 

At 6 pm I got on the train. At 6.30 I got of the train after the conductor told me that the train was going to the opposite direction that my ticket said I was heading. So I found myself in the train station of a little flamish village with 5 % battery left in my phone. I walked to the nearest bar to wait for the train back to Brussels, and asked the barkeeper to charge my phone. After waiting for the train almost an hour, I had drank a coke and I was leaving, I realized that I had no cash. And you can't pay with a card in bars here. So I gave the man the only 20 cents I found in the pocket of my backbag and left without paying.

Now i really didn't know if I should cry or laugh. Fortunately the train arrived (10 minutes late of course) and I got back to Brussels. In the north station I waited 20 minutes and finally got in the right train. When I finally arrived to Liege at 9 pm, my family had already eaten (we had supposed to eat at a restaurant together at 7). 

From the restaurant we headed to the city center, to the historical part, where there was nocturne des coteaux, the night of the candles. The whole area was illuminated with candles, and there was little stands that you could buy snacks and drinks from. In the middle of the area there's a hill and the stair that lead to the top (400 steps) were also decorated through with candles. Some little streets had jazz-bands playing, and at half past eleven there was also fireworks. It was so beautiful. When we finally got home I was super tired after walking and fighting with the trains the whole day.

Today I slept long and woke up just in time to breakfast/brunch. On weekend-mornings the family goes to a village bakery and buys fresh bread and chocolate croissants. A perfect way to start a sunday! At half past two we went for a walk in the huge nature park near the house. It was very beautiful, the sun was shining and it wasn't too cold either. After walking we went to the park's cafeteria and had coffee. 

Now I'm super tired, I'm gonna go to sleep early, tomorrow it's a new week again, I also promised to bake a blueberry pie! I'm having problems with the camera, so all the photos are taken with my phone now...