perjantai 28. syyskuuta 2012

Taas mennään..

Kulunut viikko on ollut lievästi sanottuna tapahtumarikas, siksi en ole ehtinyt kirjoittaakaan mitään. Viimeviikon lauantaina oltiin YFU:n porukan kanssa Walibissa, joka oli ihan mahtavaa, teki niin hyvää nähdä taas kaikkia! 

Paikalliset subit täytetään ranskiksilla..

Vaihdoin myös perhettä, tai oikeastaan se prosessi on vielä kesken. Sanon vain sen verran että perheessä oli ongelmia ennen tuloani eikä ollut heille oikea aika ottaa vaihto-oppilasta taloon. Nyt olen ollut keskiviikosta asti Moldovalaisen Valerian perheessä Quievrainissa, lähellä Ranskan rajaa. Tapasin Valerian Walibissa, hän tuli Belgiaan kaksi viikkoa muiden jälkeen viisumin kanssa olleiden ongelmien takia. Valeria on aivan ihana ja tultiin heti juttuun, ja myös host-perhekin on aivan mahtava! Eilen oltiin päivä Liegessä Carmenin ja Gregin kanssa, shoppailin vähän ja yritin siirtää ajatukset eteenpäin ja lopettaa tilanteesta stressaamisen. 


Tarkoituksena oli alunperin, että olen täällä tiistaihin asti, johon mennessä YFU olisi löytänyt uuden perheen. Kuitenkin tänään minulle soitettiin ja kerrottiin että perhe oli jo löytynyt, mutta että se on lomalla ja palaa vasta viikon päästä. Eräs kouluni opettajista oli tarjoutunut väliaikaiseksi perheeksi, ja he tulevat hakemaan minut autolla Quievrainista tänään illalla. Olen siellä viikon, jonka jälkeen menen lopulliseen perheeseen. Toisaalta on tosi hyvä että en joudu vaihtamaan koulua, koska olin jo ehtinyt tottua kouluun ja ympäristöön, mutta toisaalta toiselle paikkakunnalle vaihtaminen olisi ollut kokonaan uusi alku. 



Ehdin onneksi nukkua kaksi yötä Valerian luona ja rentoutua, ennen kuin olen taas viikon täysin vieraassa perheessä ja sama vielä viikon päästä uudestaan. Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin ja pääsisin jatkamaan elämää täällä ilman stressiä!

The passing week has been full of action to say the least, that's why I haven't had time to write anything. Last saturday we went to Walibi with all the students from YFU and it was awesome, it was so good to see everyone again!

I also changed my family, or actually i'm still in the middle of the process. I'll just say that my hostfamily had problems and it wasn't a good time for them to take an exchange student. Now I have been in Valeria's family in Quievrain, next to the french border since wednesday. I met Valeria at Walibi, she's from Moldova and she came to Belgium 2 weeks after the others, because she had some problems with her visa.  She's so great and we got along so well instantly! Her hosts are very nice too. Yesterday we went back to Liege to spend the day with Greg and Carmen. I did a little shopping and tried to stop stressing about the situation and just relax, it was a great day.

At first I was supposed to stay here until tuesday, and then go to my new family if there was one found. But YFU called me today and told that they already found a family, but they were on vacation at the moment. So today one of my teachers and her family will come to pick me up and I will stay with them for one week, until my real new family comes back from their holiday. I don't know anything about the new family except that they live close enough to my school so I don't have to change it. 

Here I am, going to another new place for a week and the same thing again after that.. Fortunately I at least had these two days at Valeria's just to relax. I hope everything goes well now and I can continue my life here without any unnecessary stress about things. 


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Akkujen latausta

Ensimmäinen kuukausi alkaa olla takana. Nopeaa aika on tähänkin asti mennyt, totutellessa elämään täällä (lue: nukkuessa). Perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin 12 tuntia, ja eilenkin kiitettävät 10.
En enää ole yhtä väsynyt kuin vielä pari viikkoa sitten, mutta ranskan kuuleminen ja jatkuva keskittyminen ottaa yhä voimille. 

Koulupäivät on täällä pitkiä, varsinkin kun kuljen kouluun bussilla. Lähden aamulla kotoa 7.45 ja ensimmäinen tunti alkaa 8.30. Ruokatunti on klo 12.00-12.50, ja viimeinen tunti päättyy vasta 16.20. Kotona olen viiden aikoihin. Keskiviikkona kaikilla on vain aamutunnit, eli päivä loppuu 12 tai 12.50.
Onneksi sain lukujärjestystä helpotettua vähän, kun sanoin opolle että rehellisesti sanottuna en ymmärrä sanaakaan joillakin tunneilla, varsinkin matikassa. Nyt ainakaan toistaiseksi mun ei tarvi käydä matikassa, ihmisbiologiassa, sosiologiassa eikä psykologiassa. Sen sijaan mulla on kahdeksan tuntia englantia ja kuusi tuntia ranskaa. Lisäksi on tieteitä kolme tuntia ja uskontoa, historiaa, maantietoa, liikuntaa ja espanjaa kaikkia kaksi tuntia. Nyt mulla on myös pari vähän lyhyempää päivää, saan nukkua aamulla ja mennä kouluun vasta kymmenen jälkeen. 

Suurin osa opettajista ymmärtää että tuun vähän perässä, koska joudun kokoajan kääntämään sanakirjan kanssa kaiken jos haluan ymmärtää yhtään mistä on kyse. Tietyt opettajat kuitenkin pitää mua vähän tyhmänä ja yksinkertaisena vain koska en osaa ranskaa, ja esimerkiksi maantiedon opettaja "haastoi" mut näyttämään Ranskan sijainti Euroopan kartalta...

Melkein kaikissa aineissa täällä käydään nyt samoja asioita mitä Suomessa käydään ysiluokalla tai lukion ekoilla kursseilla, esimerkiksi Biologiassa hermosolujen toimintaa. Opetus on mun mielestä vähän tehotonta, kun kaikki tieto annetaan valmiina käteen ja se sitten vaan opetellaan ulkoa. Englannissa tekstit ja muut materiaalit ovat samaa tasoa kuin Suomessakin saman ikäisillä, mutta käytännössä kielitaito on täällä kymmenen kertaa huonompaa. Uskon, että tämä johtuu osaksi opetustyylistä, jossa oppilaitten ei karkeasti sanottuna tarvi itse ajatella yhtään tai käsitellä annettua tietoa, mutta myös suureksi osaksi kulttuurista. Jos maailmassa olisi 100 miljoonaa suomea puhuvaa, ei suomalaisetkaan puhuisi vieraita kieliä. Suomessa kaikkialla kuulee englantia; mainoksissa, televisiossa jne, kun taas täällä kaikki on ranskaksi. (En ole vieläkään tottunut näkemään tuttuja näyttelijöitä telkkarissa "puhumassa ranskaa".)

Täällä melkein kaikki opiskelumateriaali on monisteina, ainoastaan historiasta on kirja, eikä sitäkään tarvi pitää mukana. Kaikilla on aineisiin jaoteltu kansio, johon laitetaan kaikki monisteet ja tehtävät. Tässä systeemissä on se hyvä puoli että laukku pysyy kevyenä kun ei tarvi pitää muuta kuin kansio mukana.







Torstaina kävin ekaa kertaa tanssimassa Maurinen kanssa. Tanssikoulu on parin kymmenen kilometrin päässä kotoa. Koulu on aika pieni, ei pukuhuoneita, vaan baari (täällä joka paikassa on baaritiski) ja iso sali, jonka takaosassa on pieni lava esityksiä varten. Siellä opetetaan hiphoppia, breakdancea, salsaa ja klassista tanssia. Lisäksi on joitakin zumban tyyppisiä tunteja jossa yhdistetään aerobista liikuntaa tanssiin. 

Torstaina kävin siis hiphop-tunnilla. Mukana pysyminen ranskaksi oli yllättävän helppoa, kun ymmärsi laskut. Opettaja oli nuori mies joka puhui myös englantia. Tunnilla oli kaikentasoisia tanssijoita yhteensä noin 30, ja aika rento meininki. Vaikka pidinkin tunnista ja alan varmaan käymään torstaisin samalla tunnilla tästä eteenpäinkin, tuli silti kaipuu StepUpin tuttuun saliin. Yritän kysellä myös koulusta jossa pääsisi nykytunneille, ettei skaala jäisi pelkkään hiphoppiin koko vuodeksi. 

Tänään käytiin host-äidin ja lasten kanssa Miken työpaikalla paloasemalla, jossa oli avoimet ovet -tapahtuma. Siellä oli paljon ohjelmaa liittyen palomiesten työhön, esimerkiksi näytettiin oikeasti, miten onnettomuudessa lyttääntynyt auto leikataan osiin jotta sisälle jäänyt ihminen saadaan turvallisesti pois. Lapsille oli paljon tekemistä: Piirtämistä, kasvomaalausta, temppurata ja köysirata paloaseman katolta maahan. Ihmiset pääsi myös kierrokselle paloautolla ja näkemään palomiesten varusteita yms. Myynnissä oli hodareita, vohveleita ja juomia, koko tapahtumalla siis kerättiin rahaa paloasemalle. Asema oli koko ajan ihan täynnä porukkaa, tapahtuma oli kyllä hauska ja ihan mielenkiintoinen, varsinkin lapsille ihan mahtava.


   



Nyt alan tekeen huomiseksi koulujuttuja sen mitä niistä nyt ymmärrän. Ensviikosta on tulossa tosi kiva, esimerkiksi lauantaina mennään Brysselin lähellä olevaan huvipuistoon Walibiin koko vaihtariporukalla :) 

Next thursday i've been here for one month. Time has gone fast even until now, getting used to the different life here (read: sleeping). On friday I slept for 12 hours, and yesterday 10.. I'm not as tired anymore than I was two weeks ago, but hearing french and constantly concentrating to understand still  takes energy.

The schooldays are pretty long here, even more now that I go to school by bus. I leave home 7.50 in the morning and the first lesson starts at 8.30. Lunch hour is 12.00-12.50, and the last lesson doesn't end until 16.20. With bus, I'm home at about 5. Fortunately on wednesday everyone only have the morning lessons, so the day ends at 12.50 max. 

I got my schedule changed a bit when I told to the counsellor that to be honest I don't understand a word in some lessons, especially in math. So at least for now, I don't have to take math, human biology, sosiology or psychology. Instead I have eight hours of english and six hours of french. Also, of course, I have sciences (3h), and religion, history, geography, gym and spanish 2 hours each. I also have a couple of shorted days, I get to sleep in the morning and go to school just after ten or eleven.

Most of the teachers understand that I come a little behind in the lessons, because if I want to understand anything, I have to translate everything with a dictionary. But there are some teachers who think that I'm kind of stupid and simple just because I don't speak french well. For example our geography teacher "challenged" me to point out france from the map of Europe...

On thursday, I went dancing with Maurine, for the first time in Belgium. The dance school is about 20 km from home. It's a small place with no dressing rooms, just a bar, (every single place in here has a bar) and a big hall with a small stage in the back for shows. The school has lessons for hip hop, breakdance, salsa, and classic dance (=ballet?) There's also some lessons like zumba and partyrobics, where they mix aerobic exercise with dance. 

So I went to a hip hop -lesson on thursday. It was surprisingly easy to keep up in french, when you just understood the counts. The teacher was a young guy who also spoke english. There were dancers from all levels, aged 16-19. Even though I liked the lesson and I'm probably going to continue going there on thursdays, it made me miss my own dance school in Finland, with the familiar places and all the people. I'll have to ask around for a school with modern dance also.

Today we went to fire station where Mike works, they had an open doors -event. There was a lot of things related to the work of the firemen, for example they showed how a car is cut open after an accident to get out the person stuck inside safely. There was face painting for the children, a cable railway from the roof of the station to the ground and people could go to a tour with a fire truck. They sold waffles, hot dogs and drinks. The event was for raising money for the fire station. The whole time the station was full of people, and the event was interesting, especially for the children. 

Now I'm going to try to do some things for school. Next week is going to be fun, on saturday we're going to Walibi, an amusement park near brussels, with all the exchange students :)


sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Arjen alkua ja kuvat viimepäiviltä






Viimeiset lomapäivät ei oo ollut kaikkein tapahtumarikkaimpia. Lähinnä kävin salilla ja katsoin sohvannurkassa gossip girliä (ainoa tuottari joka näillä on englanniksi). Olin väsynyt ja vähän allapäin, mutta sehän kuuluu asiaan, välillä pitääkin vähän mököttää. 


Torstaina oli eka koulupäivä, meidät jaettiin luokkiin ja saatiin lukujärjestykset seuraavalle viikolle. Ihmiset oli heti mua kohtaan tosi mukavia avuliaita. Perjantaina sain esimakua normaalista koulupäivästä, ja ekan kahden tunnin jälkeen pää luovutti ja silmät alkoi mennä väkisin kiinni. Opiskelua  ranskaksi kolmen kuukauden loman jälkeen..

Perjantaina tein koulun jälkeen kotona salaattia ja feta-kasvispiirakkaa, josta tykättiin kovasti :) Illalla katsoin pikkuveljen kanssa piirrettyjä ja otin vaan rennosti, oli mukava vaan ladata akkuja. Lauantaina oli taas vähän huono päivä, mutta host-äiti ja -veli vei mut shoppailemaan johonkin isoon kauppakeskukseen puolen tunnin matkan päässä. Piristyin vähän. 

Sunnuntaina kävin Liegessä kiertelemässä kaupunkia ja syömässä, mutta sekin reissu meni vähän pilalle kun uusista kengistä tuli rakot. Kaupungissa oli ilmeisesti tapahtunut jotain kamalaa, kun yhtäkkiä ravintolaa etsiessäni pari radiopuhelimiin puhuvaa poliisia piiritti mut ja tivasi miksi olin kaupungissa.. ehkä näytin siltä että olin ryöstänyt pankin? Päällä oli kuitenkin ihan siistit vaatteet että en miltään laitapuolen kulkijalta toivottavasti vaikuttanut. 


                        
Kotiin päästyäni vedin trikoot jalkaan, otin pyörän alle ja lähdin polkemaan päämäärättömästi. 20 kilometrin lenkkiin mahtui peltoja, kaupunkia, lehmiä ja kyliä. Täällä on ihan mahtavat maisemat, jotka kokee parhaiten kun liikkuu pyörällä tai kävellen. Maasto on kukkulaista ja vaikka alue on tiheästi asuttu, ympärillä on paljon kaunista luontoa.



The last days of holiday weren't really rich in events, I mainly went to the gym and sat on the couch watching gossip girl, which is the only thing they have without french voice-overs. (ps i can't wait for season 6!!) I was a tired and a little sad too, but i guess that's just normal. 

Thursday was the first day of school. We were devided to classes and given the schedule for the next week. On friday i got a little hint on what the schooldays will be like here, and after the first two hours my brain gave up and my eyes started closing... Studying in french after a three month holiday isn't exactly easy.

After school on friday I made salad and a super awesome pie with feta and red pepper. Later I just watched cartoons with my little brother. It was nice just to take it easy and reload my batteries. On saturday I had a bad morning, and my host-mom and -brother took me shopping to a huge mall 30 minutes away from home. It cheered me up a little (new stuff = happiness).

On sunday I went to liege just to walk in the city and eat out. The trip kind of got ruined though after my new shoes hurt so bad that when I finally got home, I barely managed to walk to the car from the train. Also, there had probably been something horrible just happening in Liege, because when I was looking for a restaurant in the center, three armed policemen with walkie-talkies stopped me and asked what I was doing in the city. After I assured them that I was just an exchange student visiting the city, they left me alone and kept going. Maybe I looked like I had just robbed a bank? 

When I got home I changed my clothes and decided to go cycling. This was a good idea, the weather was awesome, the sun was just setting, it was so beautiful. The landscape here is amazing, and it's easiest to experience it by bike or by walking. 20 km was enough to see fields, beautiful country houses and cows as well as little towns and also a bigger city when I pedaled through the center of Verviers. Here all of those blend together and they make an idyllic, beautiful environment. 



keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kulttuuriasiaa

Ajattelin kirjoittaa eroista Suomen ja Belgian välillä. Vielä kaikki eriävyydet ei tietenkään ole tulleet ilmi, mutta kokoajan huomaan lisää eroja pienissä asioissa. Joitakin asioita osasin ennalta odottaa, mutta toisaalta en tiennyt Belgiasta melkein mitään, joka nyt tuntuu hölmöltä, kun maa on kuitenkin niin keskeinen Euroopassa niin sijainniltaan kuin merkitykseltäänkin. 

Ensimmäinen asia on ihmiset: Niinkuin aiemminkin sanoin, Belgiassa kaikki tuntuvat olevan hymyileväisempiä, vieraanvaraisempia ja muutenkin lämpimämpiä ihmisiä kuin suomalaiset yleensä. Tottakai osa ihmisistä tietää että olen vaihto-oppilas ja sen takia ovat tavallista avuliaampia. Ihmisten ystävällisyyden huomaa pienissä asioissa. Tuntemattomiakin moikataan ja ohikulkijoille hymyillään paljon useammin kuin meillä Suomessa. Kaupan kassa juttelee niitä näitä. Naapureita moikataan ja kuulumiset vaihdetaan automaattisesti aina kun tavataan, ei vain kerran puolessa vuodessa. Tietenkin tätä on varmasti jonkin verran suomessakin enkä sano että kaikki suomalaiset olisivat yhtä pidättäytyväisiä mutta yleistys sallittakoon tässä tapauksessa. 

Tervehdys tietenkin tapahtuu poskisuukolla, vasemmalle poskelle. Tähän tottuminen kesti pari päivää, Suomessa kun kaikilla on ikäänkuin oma henkilökohtainen tila ympärillä. Täällä kaikki antavat poskisuukon tavatessaan ja sanoessaan heipat, paitsi samaa ikäluokkaa olevat pojat keskenään.  

Ihmiset täällä myös pitävät kodeistaan hyvää huolta. Kaikki kodit, joissa olen tähän mennessä käynyt ovat olleet tosi siistissä kunnossa huolimatta siitä, onko asunto vanha tai ulkoapäin vähän rapistunut. Täällä kotonakin on paikat aina tip top -kunnossa vaikka täällä onkin kaksi vekaraa riehumassa. On yleistä pitää kenkiä jalassa sisällä, täällä meillä kaikilla on sisäkengät erikseen, mutta ei kukaan kulje avojaloin (paitsi mie aika usein). Kotona myös vietetään täällä enemmän aikaa ainakin mun näkökulmasta. 


Suurin osa asunnoista on kiinni toisiinsa rakennettuja kapeita mutta korkeita, 2- tai 3-kerroksisia taloja. En tiedä pitäisikö niitä sanoa omakoti- vai rivitaloiksi. Keskustassa on tietenkin kerrostaloja ja siellä täällä irrallisia omakotitaloja. Tiet täällä ovat paljon kapeampia, jos kadun molemmilla puolilla on parkissa autoja, joutuu vastaantuleva auto peruuttamaan kun molemmat ei mahdu ohittamaan toisiaan. Adrimont on korkean kukkulan päällä, joten lisäksi tiet on täällä aika jyrkkiä. 

Belgia on pinta-alaltaan tosi pieni maa, mutta asukkaita on kuitenkin reilut 11 miljoonaa. Tästä syystä kaupungit ja kylät ovat vieri vieressä ja kaikki on lähellä. Verviersistä matkaa Brysseliin on autolla reilu tunti. Tämä on hienoa minulle, koska jos Suomessa haluan päästä autolla pääkaupunkiin, matkaa on 10 tuntia.. 


Yksi näkyvimmistä eroista on tietenkin ruokakulttuurissa. Täällä syödään tavallisesti 3 kertaa päivässä, aamupala, lounas ja illallinen. Lounas on tavallisesti täytetty patonki, joka yleensä syödään keskustassa päivän toimien lomassa. Kaupunki on täynnä patonki-paikkoja. Täällä syödään uskomattoman paljon leipää, ja vain harvoista paikoista saa esimerkiksi salaatteja. Illallinen on päivän pääateria, johon käytetään aikaa ja yleensä siihen kuuluu myös aperitiivi ja alkupalat. 

Yksi belgialle ominaisista "kansallisruoista" on vohvelit, joita on kahdenlaisia: Brysselin vohveleita, jotka ovat suorakulmion mallisia ja pehmeitä, ja Liegen vohvelit, jotka ovat pyöreitä ja kovempia.  Niille on omia, pelkkiä vohveleita myyviä kojuja ja kahviloita. Toinen on ranskalaiset, jotka nimestä huolimatta ovat kotoisin Belgiasta. En ole ikinä ollut ranskalaisten ystävä, mutta täällä ne ovat ihan erilaisia ja tosi hyviä. Sinisimpukat, jotka usein valmistetaan vihannes-liemessä ja tarjoillaan ranskalaisten ja majoneesin kanssa, on myös yksi tunnetuimmista belgialaisista ruoista. Tietenkin myös Belgialainen suklaa on maailman parasta, joka on kyllä ihan totta, pakko myöntää että fazerin sininen ei maistu enää miltään.


Kuvat google.com

Alkoholikulttuuri on myös todella paljon suomesta eroava. Belgia on tunnettu olutmaana, ja siinä missä muualla on kahviloita, joista saa myös olutta, täällä on baareja, joista saa myös kahvia. Ihmiset juovat alkoholia usein mutta eivät missään nimessä paljoa. Ruoan kanssa juodaan yleensä olutta tai viiniä, ja keskellä päivää istutaan terassilla nauttimassa oluesta. Siidereihin en ole missään vielä törmännyt, sen sijaan on esimerkiksi vadelman ja persikan makuisia oluita. Olut- ja viinilista on laaja jokapaikassa, onhan täällä yli 300 eri olutlajiketta. Hesarin Belgiasta kertovassa jutussa sanotaan asia ytimekkäämmin; "Belgiassa olut ei ole alkoholituote, vaan elintarvike". On tavallista nähdä esimerkiksi virkapukuiset poliisit baarissa päiväoluella.


Kahviloissa asiointi on erilaista kuin Suomessa. Täällä kaikkialla on pöytiintarjoilu, ja tilaus maksetaan vasta lähdettäessä. Joten kun olen (jo liian monta kertaa) mennyt tiskille tilaamaan kahviani ja kaivanut lompakkoa esiin, ja lisäksi vielä ottanut itse kahvini tiskiltä ennenkuin menen pöytään, olen saanut muutamat kummastuneet katseet. Kahvin kanssa saa aina pienen keksin tai suklaapalan. 

Puhelimen käyttö on kalliimpaa täällä kuin Suomessa. Suomessa 15 eurolla kuussa saa paketin johon kuuluu rajaton data, 500 tekstiviestiä ja  pari tuntia puhetta. Täällä ainoa liittymä jossa on rajaton internet maksaa 70 euroa/kuukausi. Sain hyvän diilin, jossa 20 eurolla kuussa saan 2 GB dataa, 80 minuuttia puhetta ja parisataa tekstiviestiä. 

Siinä oleellisimmat asiat, jotka tähän mennessä on tullut vastaan. Tänään on viimeinen lomapäivä, huomenna pitäisi aloittaa arki..

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

toisen viikon sunnuntai

Me käytiin eilen jonkun lentopallopelin afterpartyissa, mutta ei viihdytty kovin kauaa mikä oli ihan hyvä, koska tänään oli aikainen herätys ja pitkä päivä. Eli jokavuotinen katukirppis. Kaksi korttelia ja puisto täynnä ihmisiä kauppaamassa tavaroitaan. Musiikkia, aurinkoa, ruokaa, juomaa ja puheliaita ihmisiä. Tällaista pitäisi olla meillä Suomessakin. Niinkuin sanoin, täällä naapurit on tosi läheisiä keskenään, kukaan ei nyrpistä nokkaansa vaikka naapurin lapset leikkivät väärällä pihalla, ja toisten lapsista huolehditaan tarvittaessa ihan kuin omista. 


Heräsin aamulla pihalta kuuluvaan iloiseen musiikkiin, ja kun pääsin ulos, katu oli täynnä ihmisiä ja aurinko paistoi. Meidän pihalla oli isot kajarit ja Mike lauloi megafoniin mukana. Kiertelin korttelia katsomassa mitä kaikkea ihmisten ullakoilta ja kellareista löytyy myytäväksi. Tapasin paljon host-perheen tuttuja ja vaihdoin kymmenittäin poskisuukkoja. Tavaraa oli uskomattoman paljon, mutta oikeastaan ihmiset keskittyivät kaupanteon sijaan vaihtamaan kuulumisia ja nauttimaan ilmapiiristä, musiikista ja auringosta. 


Meidän etupiha oli katettu ja katoksen alla kaksi pitkää pöytää täynnä naposteltavia. Mike pisti grilliin tulet ja paistoi sata hodaria kaikille ketkä sattuivat osumaan kohdalle oikeaan aikaan. Lapset metsästivät aarteita tavarakasoista ja yllättäen isoin hitti oli pokemon-kortit. En tiennyt että ne ovat vieläkin suosittuja, tai että niitä edes myydään enää, mutta ainakin näillä on niitä isot kasat. 


Puoli kuuden aikaan ihmiset alkoivat pakkaamaan kamojaan, ja kortteli hiljeni pikkuhiljaa. Puistossa jatkui iltajuhla, mutta olin niin väsynyt että vetäydyin suosiolla omaan huoneeseen karkuun melskettä. 




Nyt pistän nukkumaan, silmät ei pysy enää auki. Huomenna siivoan vähän, käyn salilla, ehkä keskustassakin jos on hyvä ilma. Suomessa kaikki mun päivät on aina täynnä ohjelmaa, täällä on virkistävää välillä vaan olla kotona tekemättä mitään. Koulu alkaa torstaina ja haluan nauttia viimeisistä lomapäivistä. Ajatus kouluaamuista tuntuu kaukaiselta kolmen kuukauden kesäloman jälkeen.

We went some volleyball game's afterparty last night but didn't stay for long, which was good because today it was an early wake up and a long day; the annual street flea market. Two blocks and a park full of people selling their stuff. Music, sun, food, drinks and happy people. We should have these in Finland too. In our yard there was big stereos shouting happy music and the street was full of people. It's funny how much weird things people find in their attics and basements to sell. I met a lot of my host family's friends and gave dozens of cheek kisses. The amount of stuff that people had to sell was huge, but actually besides trading people concentrated mainly on chatting up and having a good time.

Mike grilled a hundred hot dogs for everyone who happened to be at the right place in the right time. The kids hunted for treasures from the piles of junk and surprisingly the biggest hit was pokemon-cards. I didn't know that they're still popular, or even that they selled them anymore! 

At about 5.30 people started to pack up their stuff and the fuss on the street slowed down. In the park the day continued with an evening party but I was too tired so I stayed in. Now I'm going to sleep, my eyes don't stay open anymore. Tomorrow I'll do a little cleaning, go to the gym, maybe to the center also if the weather is ok. In Finland all my days are always full of things to do, so here it's refreshing just to stay home and do nothing for a change. School starts on thursday and I want to enjoy the last days of holiday. The thought of school mornings feels distant after a 3-month summer holiday..

lauantai 1. syyskuuta 2012

Shoppailua, takaiskuja ja paaaljon unta


Torstaina olin monta tuntia kiertelemässä Verviersin keskustaa ja shoppailinkin vähän. Kävin maailman ihanimmassa suklaakahvilassa (kuvat alla), sinne on pakko mennä kohta uudestaan. Ostin pyjaman ja löysin kengät joita olen jo melkein vuoden etsinyt! Vaikka Verviersin asukasluku on Rovaniemen luokkaa, on keskusta paljon isompi, koska se toimii "kirkonkylänä" myös kaikille pikkukylille ja lähiöille joita kaupungin ympärillä on. Esimerkiksi Adrimont jossa asun, on oma paikkakuntansa, vaikka Verviersin keskustaan ajaa autolla 5 minuutissa. 

Iltapäivällä tein ruokaa perheelle ensimmäistä kertaa! Tykkäsivät ja saan kuulemma kokata uudestaankin. En tehnyt mitään kovin perisuomalaista, mutta onhan tässä aikaa näyttää Suomenkin ruokakulttuuria. Kävin vielä salilla illalla vaikka väsymys pisti kovasti vastaan. Suomessa pysyn koko pivän pirteänä 7 tunnilla unta ja parilla kahvikupilla, täällä nukun 10 tuntia, juon litrakaupalla kahvia ja olen silti väsynyt. Tänäkin aamuna heräsin 11 tunnin yöunien jälkeen, menin suihkuun ja ajattelin kokoajan että onneksi on ilta ja kohta pääsee nukkumaan, kunnes tajusin että päivä olikin alkamassa eikä loppumassa. Kieleen keskittyminen ja uusi ympäristö vie yllättävän paljon voimia. 

Eilen, eli perjantaina, käytiin Saksan puolella kaupoissa. 20 minuuttia autolla, niin kieli on vaihtunut ranskasta saksaan ja hinnat tippuneet 25 prosenttia. Käytiin ensin valtavassa marketissa ostamassa ruokaa, shampoita, viiniä jne. Jonka jälkeen lähdettiin ostoskadulle, jossa oli ilmeisesti outlet-tyylisesti kaikki vaateketjut samalla kadulla. Hinnat oli suomeen nähtynä ehkä 10% halvemmat, eli zarat ja mangot oli edelleen aika hintavia. Olisin kuitenkin ollut materialismitaivaassa ja hyppinyt riemusta jos en olisi ollut niin väsynyt. 

Illalla ajettiin takaisin ja käytiin ravintolassa syömässä. Söin ehkä maailman parhaan raakapihvin, joka on kyllä pakko käydä syömässä toisenkin kerran. Täällä ravintolassa syöminen on halvempaa kuin Suomessa, ja silti useimmat ravintolat tarjoavat kaupan päälle alkupalan, kuten eilen pienen yrttisen sosekeiton ja maustettuja oliiveja, ja ruuan jälkeen digestiivin, esimerkiksi jotain likööriä. 

Tänään on hieno ilma, käyn varmaan keskustassa ja illalla näen Maurinea, Bryania ja niiden kavereita.

Joka päivä välillä turhauttaa ja tekisi mieli vaan sulkeutua omaan huoneeseen ja nukkua, välillä ikävä iskee ja on vaikea olla uusien ihmisten keskellä kun ei osaa edes kertoa miltä tuntuu. Suurimman osan ajasta kuitenkin nautin täällä olosta. 







On thursday I spent many hours in the center of Verviers and even did a little shopping. I went to the most amazing chocolate shop I've ever seen. I have to go there again. I bought a pyjama and found shoes that I've been looking for for almost a year! Even when Verviers' population is just about 50 000 people, The center is quite big because its the "city center" also for all the smaller villages and suburbs around it. For example Adrimont, where I live, is a town on its own, even when you can you can drive to the center of Verviers in just 5 minutes. 

At thursday afternoon I cooked to the family for the first time! They liked it a lot and said I have to do it more often. I didn't make anything very finnish though, but well, I have time to show them the finnish food culture too. In the evening I went to the gym even though I was so tired it was hard to leave. In Finland I'm cheery all day with just 7 hours of sleep and a little coffee. Here I sleep for 10 hours, drink liters and liters of coffee, and I'm still tired. Like this morning, when I woke up after 11 hours of sleep, went to the shower and thought about how nice it is that it's nighttime and I can go to sleep soon, until I realized the day was only beginning, not ending. Concentrating to the language and the new environment really takes a lot of energy. 

Yesterday (friday), We drove to Germany to go shopping. 20 minutes in a car, and the language has changed from french to german, and the prices dropped with 25 %. First we went to a huge supermarket to buy food, shampoo, wine etc. After that we we drove to a shopping street, which has all the clothing chains in outlet-like stores. I would've been in materialists heaven and jumped out of joy, if I wouldn't have been so tired.

In the evening we drove back and went to a restaurant. I ate maybe the best "raw steak" in the world. I have to eat it again. In belgium eating out is cheaper than in Finland, and still most restaurants offer a small starter dish and a digestive drink with no extra costs. Like yesterday, we got a small herb soup and spicy olives before our main courses, and after dinner we got a liqueur-like small drink. 

Today the weather is good, I'll probably go to the center. In the evening I'll see Maurine, Bryan and their friends.

Every day I'm frustrated time to time and I just feel like being on my own in my room and sleep, and sometimes I miss everyone so bad that it's hard to be around new people when I can't even say how I feel. Anyway, that's normal and most of the time I really enjoy being here.