tiistai 28. elokuuta 2012

Päivän kauniita hetkiä

Nukuin Liegen viikonlopun jälkeen 13 tuntia putkeen heti kun pääsin sänkyyn. Maanantaina kävin Hostisän kanssa postissa hakemassa paketin, jossa oli loput vaatteet ja joitain tavaroita suomesta. Järjestin huoneen, viikkasin vaatteet hyllyihin ja pistin matkalaukun vihdoinkin kaappiin. Tuntuu, että asetun pikkuhiljaa aloilleni.





Tänään (tiistaina) aamulla sain Mikelta kyydin salille, ja sanoin että kävelen kotiin että opin reitin, Matkaa on noin 2 km. En kuitenkaan ehtinyt kävellä treenin jälkeen kotiinpäin kuin muutaman minuutin, kun naapurin auto pysähtyi viereeni ja perhe viittoi mut kyytiin. Mun perheen naapurit on kaikki tosi mukavia ja kaikki muutkin ihmiset jotka oon tähän mennessä täällä tavannu on ollu tosi ystävällisiä :)

Päivällä autoin Mikea tekemään ruokaa, ja 17.30 tuli ystäväperhe grillaamaan. Perheessä oli 4 lasta: 6-, 9-, 13- ja 18-vuotiaat. Ilta oli tosi mukava, tykkään tästä Keski- ja Etelä-Euroopan ruokakulttuurista jossa syödään pitkään ja ruuasta nautitaan. Grillijuhlat voi pitää keskellä viikkoa ilman erityistä syytä ja ruokaan kuuluu aina aperitiivi. Nytkin ennen varsinaista ruokaa naposteltiin juustoja, jotain chorizon tapaista makkaraa, anjoviksia, oliiveja, leipätikkuja erilaisten dippien kanssa, sipsejä ja mun lemppari: kirsikkatomaatteja, hunajaa ja paahdettua sipulirouhetta. Juomana oli greipistä tehtyä roseeviiniä. 


Grillimestarin marimekko -varustus

Tottapuhuen olin täynnä jo alkupalojen jälkeen, mutta pääruuan ollessa valmis nälkä oli ehtinyt kasvaa taas, sen verran hyvännäköisiä juttuja grillissä paistui. Erilaisia makkaroita, ribsejä, vartaita ja folionyyteissä grillattuja perunoita ja sipulilohkoja. Lisäksi oli dippejä ja salaattia. Pääruuan jälkeen grillin loppulämpöön laitettiin vielä kokonainen camembert -juustokiekko folioon käärittynä. Kun juusto oli sulanut, siihen dipattiin tuoretta patonkia. Mmmmmh.. 


Jälkiruuaksi syötiin mansikoita ja aitoa vaniljajäätelöä. Lopuksi vielä kahvit ja limoncello-liköörit. Neljän ja puolen tunnin ruokamaratonin jälkeen olo oli lievästi sanottuna kylläinen ja heti kun saan tämän tekstin kirjoitettua pistän pään tyynyyn ja nukahdan heti.



Huomenna lähden Liegeen shoppailemaan Maurinen kanssa. Tai ainakin katsomaan kauppoja, saksassa (25 km päässä) on kuulemma samat kaupat, samat vaatteet mutta 20 % halvempaa. Niimpä perhe käy aina saksassa ostamassa ison satsin esimerkiksi shampoita ja hoitoaineita, joiden hinta on siellä lähes puolet belgian hintaa pienempi. Tarvisin ainakin uudet kengät, vanhat ballerinat ei ole kestävimmät Belgian sadekeleille..

After the weekend in Liege I slept for 13 hours as soon as I got in bed. On monday I went to the post office with Mike to get a paggage from Finland with the rest of my clothes. I organized my room and finally unpacked my suitcase. It feels like I'm settling down finally. 

Today (tuesday) morning I went to the gym by car and said I could walk back so I would learn the way, it's about 2 km. But on my way back I didn't walk for more than a few minutes, when the neighbors car stopped next to me and they told me to jump in. All the neighbors here are super nice and actually everyone I've met so far have been really kind and helpful :)

In the afternoon I helped Mike with the food, and at 17.30 a friend family came over for a barbeque. The family had 4 children: 6-, 9-, 13-, and 18-year-olds. The evening was very nice, I like this food culture of middle- and southern Europe, where people actually take time to enjoy the food. You can have a barbeque in the middle of the week for no specific reason and there's always an aperitif included to dinner. Today we had cheeses, some chorizo-like sausage, anchovies, olives, breadsticks with different dips, chips, and my favorite: Cherrytomatos, honey and fried onions. For drink we had grapefruit flavored rosee wine. 

To be honest I was full already after the starters, But when the main course was ready I was hungry again, there were so many delicious thing in the grill. Different sausages, ribs, vegetables, potatoes, salads, and different sauces. After the main course we grilled a big peace of camembert-cheese and dipped warm bread into it. mmmmh.. 

For dessert we ate strawberries and ice-cream. On top of everything we had coffee and limoncello-liqueurs. After eating for 4,5 hours I was full to say the least, and after finishing this text I'm going to fall asleep right away. 

Tomorrow I'll go to Liege to go shopping with Maurine. I need new shoes, my old ballerinas are not good for the rainy weather in Belgium..

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Väsynyt vaihtari

Tuntuu, kuin olisin ollut täällä kuukauden, vaikka takana on vasta viikko. Palasin äsken kotiin Liegestä, missä olin 4 päivää YFU:n saapumisvalmennuksessa. Vaihtareita oli yhteensä n. 30, 15 eri maasta. Kun ympärillä on neljän päivän ajan 30 vierasta ihmisiä joista kaikki puhuvat sekaisin äidinkieltään, ranskaa ja englantia, siinä väsyy pää. Kun äsken tulin kotiin, en kyennyt käsittelemään enää yhtään ranskankielistä sanaa vaan ilmoitin meneväni suoraa nukkumaan. Samasta syystä tekstikin saattaa olla nyt vähän kömpelöä.

Viikonloppu oli ihan mahtava. Päivisin käytiin läpi YFU:n käytäntöjä, ongelmatilanteita perheessä ja koulussa ja eri kulttuureja ja stereotypioita. Syötiin paljon, maisteltiin oluita ja naurettiin. Eilen menin nukkumaan vasta neljältä vaikka olin jo iltapäivällä puolikuollut, koska Ecuadorilaiset opetti meitä jäykkiä eurooppalaisia tanssimaan salsaa ja merengueta. Univelkaakin on siis ihan kivasti, joka aamu oli herätys 8.00. Vasta viikonlopun aikana tunsin itseni kunnolla vaihtariksi, kun tutustuin muihin samassa tilanteessa oleviin ihmisiin ja kuulin samoista kokemuksista. Ihmisiä oli mm. Jenkeistä, Saksasta, Sveitsistä, Virosta, Norjasta, Venezuelasta, Uudesta-Seelannista, Liettuasta ja Meksikosta. Vaikka ihminen olisi kuinka kaukaa, loppujenlopuksi kaikki ollaan samanlaisia, vaan kulttuurit eroavat toisistaan.

Nyt hiljaisuus tuntuu luksukselta ja yhtä aikaa tosi oudolta. Näen seuraavan kerran kaikkia kuukauden päästä, monia varmasti aiemminkin. Meillä on kokoontumisia pitkin vuotta, ja helmikuussa ollaan viikko Pariisissa! Matka sisältyy jo maksettuun vaihto-oppilasvuoden hintaan, ainoastaan ruuat pitää maksaa paikanpäällä.

Opin kieltä lisää joka päivä, mutta turhaudun helposti kun en osaa vastata kokonaisilla lauseilla.. On vaikeaa kun ei voi keskustella asioista. Välillä myös tuntuu, että teen tyhmiä virheita ja mokia. Esimerkiksi olin jättänyt valot päälle, kun lähdin torstaina Liegeen kiireessä suoraan suihkusta. Vaikka tuo nyt on ihan pieni juttu, niin kun asuu vieraitten ihmisten kanssa eikä tunne niiden tapoja, pienetkin virheet tuntuu isoilta ja tunnen itseni helposti taakaksi, kun perhe ei kuitenkaan saa mitään rahallista korvausta siitä, että saan asua täällä.

Sää on vaihtunut helteistä sateisiin, mutta en aio valittaa, tiesin mitä on tulossa, täällä sataa aina. Koulu alkaa puolentoista viikon päästä, ja ajattelin käydä junalla päiväreissun Brysselissä vielä ennen sitä.

Anteeksi kuvien puute, lisäilen niitä myöhemmin tekstiin!

It feels like I'd been here for a month, when there's only a week behind. I just got back from Liege, where I was for four days at a YFU orientation weekend. There was altogether about 30 of us, from 15 countries (i think). When you're surrounded by 30 strangers for four days your brain gets tired. I mean, they all speak their own language mixed with english mixed with french and in the end it's like a giant mess of every language you can think of. When I got home I couldn't deal with even one more french word so I came straight to bed. 

The weekend was awesome. During the days we went trough the practicals of YFU, the problems there might be in the school and with the family, and talked about different cultures and stereotypes. We ate a lot, tasted many weird belgian beers and laughed a lot. Yesterday, even though I was half a sleep already in the afternoon, I didn't go to sleep until 4 AM because the Ecuadorians were teaching us Europeans to dance salsa and merengue. So I'm kind of supertired, we had to wake up at 8 every morning. Not until the weekend I felt like a real exchange-student, but when I got to know all these people from around the world in the same situation and heard about similar experiences, it felt like I'm a part of something great. There was people from Mexico, Norway, Estonia, Switzerland, Venezuela, Ecuador, New Zealand, Lithuania, Germany, USA and all these countries and you realize that in the end we're all the same, only the cultures are different. 

I'm learning more french every day, but I get easily frustrated when I can't answer with whole sentences. It's hard not to be able to have a real conversation. I also feel like I'm a weight on my host family's backs, and feel guilty about even the smallest mistakes I make, for example leave the lights on in my room while leaving the house in a hurry. You live with people you don't know yet and you don't know their habits either. 

The weather has changed from hot sunny days to rain, but i'm not going to complain because I knew what was coming, It's always rainy in Belgium. School starts in a week and a half, and I'm planning to do a shopping trip to Bryssels before that. 

Sorry about the lack of photos, I'll add them later.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Täällä ollaan!

Vasta kaksi päivää takana, ja niiiin paljon uusia asioita. Hostperhe haki mut maanantaina Brysselin kentältä, ja ajettiin tunnin matka kotiin Verviersiin. Istuin takapenkillä 5- ja 8-vuotiaitten välissä ja kuuntelin niiden höpötystä mitään ymmärtämättä. Välillä hostäiti yritti selittää jotain, nyökytin vaan päätä. "oui, bien." Ensimmäisenä iltana sanavarastoni koostui lähinnä näistä kahdesta sanasta.

Perillä perhe esitteli talon; kapea kolmikerroksinen rivitaloasunto, kuten melkein kaikki talot täällä on. Alakerrassa on autotalli, olohuone, vessa ja superhieno keittiö. Yläkerrassa kylpyhuone ja kolme makuuhuonetta: Vanhempien, hostsiskon ja -veljen. Kolmas "kerros" on rempattu mulle. Se on iso ullakkohuone jossa on oma tv, sänky, pöytä ja paljon kaappeja. Talo ylitti kaikki odotukset, perhe oli jopa tuonut huoneeseen tyhjiä kehyksiä, että laittaisin niihin omia kuvia ja tuntisin oloni kodikkaaksi. 

Ensimmäisenä iltana hostäidin sisko, joka on ollut au pairina kanadassa, oli onneksi täällä tulkkaamassa. Mun hostperhe ei siis puhu sanaakaan englantia. Ruoka täällä on ihan mahtavaa! Tänään söin perinteistä belgialaista ruokaa: sinisimpukoita ja ranskalaisia. taivas. Melkein kukaan ei puhu englantia täällä. Naapurissa onneksi asuu poika joka asui englannissa kolme kuukautta, ja osaa englantia jotenkuten. Naapurit on tosi läheisiä keskenään. 

Maisemat on ihan mahtavia, mun kotikylä, tai tavallaan kaupunginosa, Adrimont, on korkean kukkulan päällä, ja täältä näkyy kauas. Peltoja ja laiduntavia lehmiä, vanhoja tiilitaloja ja kapeita, mutkaisia teitä. Täällä on tosi kaunista.

Kävin eilen ja tänään salillakin, joka taitaa olla ihan turhaa tällä ruokamäärällä. Vaikka täällä syödään vaan 2-3 kertaa päivässä, aamupala, pieni lounas ja illallinen, mulle tuodaan huoneeseen suklaata ja keksejä valmiiksi että on jotain syötävää.. 

Tänään tapasin toiset naapurit. Maurine käy samaa koulua mutta luokkaa ylempänä, ja Maurinen veli Bryan opiskelee opettajaksi ja osaa siksi englantia tosi hyvin. Tuntui mahtavalta puhua kieltä jota osaa, kun ei tarvinnut miettiä jokaista sanaa erikseen. Maurine ja Bryan vei mut katsomaan koulua, niiden työpaikkoja, keskustaa ja lentopallohallia, jossa Bryan pelaa. Hallissa pelaajat joivat olutta juomatauoilla, ja mullekin tarjottiin vadelmaolut, yllätyin kuinka hyvää se oli!

Hostisä osti mulle tänään pyörän, joka on käytetty mutta näyttää ihan uudelta, ja kävin Williamin ja Victorian kanssa ajamassa :) Tykkään tästä perheestä tosi paljon, varsinkin lapset on aivan ihania. 

Välillä vaivun epätoivoon kun en ymmärrä mitään, varsinkin illalla kun olen väsynyt, en jaksa keskittyä  käsittelemään uusia sanoja ja kaikki puhe menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Otin heti tavaksi kirjoittaa ylös kaikki uudet sanonnat ja sanat mitä opin. Jo nyt kahden päivän jälkeen osaan sanoa enemmän kuin tullessani. 

En ole ehtinyt vielä kuvata paljoa mutta heti kun voin niin laitan tännekin :)

Only two days here and soooo many new things. The family picked me up from the Brussels airport on monday evening, and we drove an hour to Verviers. I sat on the backseat between a 5- and an 8-year--old and listened to their talking without understanding anything. My host mom tried to explain some things to me for a few times, and I just nodded my head "Oui, bien." Those were about the only words I used the first night.

When we got home, the family introduced me the house; a narrow, 3 floor rowhouse appartment, just like almost all houses here are. In the groundfloor there's a garage, toilet, livingroom and a super beautiful kitchen. In the next floor there's a bathroom and 3 bedrooms; one for the parents and two for the children. Then there's my room next floor. It's a big attic room with a bed, a desk, my own tv and a lot of cabins for clothes. The house topped all expectations, my family had even brought empty frames to my room for me to fill with my own pictures. 

On the first evening my hostmoms sister, who had been an au pair in Canada, was dining with us and translating the language for me. My hostfamily doesn't speak english at all. not a word. The food here is delicious!! Today we had a traditional Belgium dish: moussels and fries. Heaven. Almost no one speaks english here. Fortunately there's a boy living nextdoor, who spend 3 months in England and speaks pretty good english. 

The views are amazing. My hometown, or kind of like a suburb for a bigger town, Adrimont, is located on top of a hill, and you can see far from my backyard. Green fields, cows, old brickbuildings and narrow, meandering roads. It's very beautiful. 

I also went to the gym yesterday and today, which I think is useless with the amount of food I eat here. Though they only eat 2-3 times a day, breakfast, a small lunch and dinner, but the family brings me chocolate and cookies to my room for me to have something to eat always... 

Today I met the other neighbours living across the street. Maurine, who goes to the same school that I will go to, and her brother Bryan, who's studying to become a teacher and who becouse of that can speak very good english. It felt awesome to speak a language that you know, and don't have to think of every word. Maurine and Bryan took me to see the school, their working places, the city center and a volleyball club that Bryan plays with. In the volleyball hall the players drank beer while playing.. It sure is a beer country. They also offered me a rasberry beer, I was surprised how good it actually was! 

My hostdad even bought a bike for me today, it's a used one but looks just like new. I really like the family, especially the children are great.

Time to time I'm frustrated when I don't understand anything, especially at night when I'm tired, I can't concentrate to deal with all the new words. I write down all new words and idioms I learn, and already after two days I can say more than when I came. 

I haven't had time to take a lot of pictures yet, but as soon as I do I will post them :)

maanantai 20. elokuuta 2012

Pikapäivitys kentältä

Helsinki-vantaan kentällä ollaan! Tunnin päästä tapaan muut, toivottavasti ymmärsin tapaamispaikan oikein.. 

Nukuin viimeyön poikaystävän kainalossa ja itkin niin etten meinannut aamulla saada silmiä auki. Ihana äiti paistoi aamupalaksi croissantteja :) Hyvästien sanominen ystäville ja vanhemmille kentällä oli vaikeaa. Saan olla kiitollinen että mulla on niin monta ihmistä, jotka rakastaa mua ja jotka odottaa mua kotona kun tulen takaisin. Niin montaa ihmistä tulee ikävä. 

Päätin jo ennen lähtöä, että Rovaniemi-Helsinki välin saa vielä itkeä, mutta Helsingissä pää pystyyn ja katse eteenpäin. Niinhän se menikin, koneessa virolaiset lentoemännät katsoi säälivästi kun kastelin istuinverhoilut kyynelillä. Nyt on kuitenkin ihan hyvä fiilis ja innostus kasvaa. 

Mun viereisessä pöydässä istuu ranskalainen perhe, enkä ymmärrä sanaakaan. Lupaavaa. Uskottelen itelleni että ne vaan puhuu niin vahvalla murteella. 

Tästä se alkaa!

Here I am, at Helsinki airport! In an hour I will meet the others, I hope i understood the meeting place right.. 

I slept next to my boyfriend last night and cried like a baby. I nearly got my eyes open in the morning. My mom baked croissants in the morning :) Saying goodbye to my friends and parents at te airport was hard. I'm so thankful to have so many people who love me and who will wait for me coming back home. I'll miss so many people so much.

I already decided before leaving that I'll cry only on the flight from Rovaniemi to Helsinki, and in Helsinki I'll hold my head up high and keep my eyes forward. And that's how it went, in the plane the estonian flight attendants gave pity looks at me wetting the seats with my tears. Anyway, now i'm feeling good and more excited every minute. 

There's a french family sitting in the table next to me, and I don't understand a word. This is promising.. I'm convincing myself that they only speak in such a unusual accent.. 

This is where it starts!



keskiviikko 15. elokuuta 2012

5 Päivää

Maanantaina aamulla 11.50 lennän Rovaniemeltä Helsinkiin, itkeskelen kentällä pari tuntia yksin laukkuineni ja 14.30 tapaan YFU:n tiimiä ja muut suomesta samaan koneeseen lähtevät vaihtarit. (vaihtarin? onko meitä enempää kuin 2?) Klo 16.40 Jätän Suomen kamaran vuodeksi, ja perillä Brysselin kentällä tapaan isäntäperheeni.

Hurjaa! Lähtöön on 5 päivää, ja paaaaaljon asioita vielä tehtävänä. Muuttoilmoitukset kelalle ja Brysseliin Suomen suurlähetystöön, pakkausta, pyykkäystä, siivousta. Iloa ja surua. 
En helposti jännitä asioita, nytkin ainoa asia jota jännitän on kielimuuri. (korkea sellainen) Perhe ei juurikaan puhu englantia, ja minä en juurikaan puhu ranskaa. Lähtöstressi ilmenee lähinnä kasvaneena ruokahaluna, tuntuu että syön kokoajan! Vielä ei ole tullut katuvia ajatuksia, mutta kyllä viiteen päivään vielä mahtuu paljon tunteita suuntaan ja toiseen. 

Ostin tänään uuden matkalaukun. Siihen menee 132,5 litraa ja se on ISO. ja ruma. Mutta se on markkinoiden kevyin laukku, jolloin 20 kilon painorajaan mahtuu mahdollisimman paljon tavaraa ja mahdollisimman vähän siitä kuluu itse matkalaukun painoon. 

Yritän viettää mahdollisimman paljon aikaa ystävien kanssa ennen lähtöä, viikonlopulle on suunnitteilla läksiäiset ja muuta mukavaa :) Shoppailuhimo on kova, kun kaupat on täyttyneet syysmallistoista eli ihanista lämpimistä villapaidoista.. Tiedän kuitenkin etten voi ottaa koko vaatekaappia mukaan ja paikanpäällä kaduttaa etten säästänyt ostoksia esimerkiksi bershkaan ja muihin ihaniin kauppoihin..

Miten muilla sujuu lähtökuviot?




On monday morning at 11.50 I will fly from Rovaniemi to Helsinki. I will wait at the airport for a few hours crying alone with my bigass suitcase and meet the YFU team and other exchange students leaving from Finland at 14.30. The flight to Brussels will leave at 16.40, that's when I leave my home country for a year. At the Brussels airport I will meet my new family.

It's crazy! 5 days until departure and still a lot of things to do. Laundry, cleaning, packing. Being happy and sad at the same time. I don't easily get nervous, and even now the only thing I'm nervous about is the language barrier. Which is huge. The family doesn't really speak english, and I don't really speak french. My departure stress only shows as uncontrollable eating.. I feel like I'm hungry all the time! Maybe all the brainwork needs extra calories.. I haven't had any regretting thoughts (yet), but many emotions still fit to these five days. 

I bought a new suitcase yesterday. It fits 132,5 litres, and it's BIG. And ugly. But it's the lightest suitcase in the market, which is good, because in the 20 kg weight limit isn't that huge for a year. 

I'm trying to spend as much time as possible with friends and my boyfriend this last week, I've planned a going away -party and other awesome things :) It's so hard not to buy clothes now when the stores are full of autumn collections, but I know I would later regret spending all my money in Finland instead of Belgium. 

I've already talked to some other exchange students and I can't wait to meet everyone!!!