sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Ekat kesäpäivät

Viimeinen koeviikko menossa. Uskottelen itelleni että oon jo ansaitulla (tai vähemmän ansaitulla) lomalla, ettei tarvi enää stressata viimisistä kokeista. Torstain jälkeen ei tarvi palata omaan kouluun yli vuoteen.

Kesä on vihdoin tullut myös Rovaniemelle! Nyt on ne kelit, kun positiiviset ihmiset uskoo "vaarallisen kuuma kesä"-otsikoita ja kulkee jo sortsit jalassa, kun osa porukkaa vetää vielä talvitakin niskaan. 
Itse kuulun ensimmäisiin. Ekat kesäpäivät tuntuu aina parhailta. Mun kesä alkoi torstaina, kun istuin koko päivän terassilla hyvässä seurassa ja nautin kun aurinko lämmitti ihoa. Söin tuoreita mansikoita ja hedelmiä, kävin salilla ja heti perään amarillossa nachoilla. 



Viikonloppu on muutenkin mennyt kesän merkeissä, perjantaina grillattiin ja lauantaina juhlittiin valmistujaisia :) tulevalle viikolle on luvattu kylmiä ilmoja, ehkä sillon jaksais tehdä viimeiset koulujutut ja   ottaa loppukirin jokavuotiselle kesäkunto-projektille. Kesäloman alkaessa ja grilliherkkujen ja ylppärikakkujen tuoksuessa sitä vaan huomaa joka vuosi näyttävänsä tasan samalta.

Oon ollut mun host-perheeseen jonkun verran yhteyksissä sähköpostilla, ja ne vaikuttaa kyllä tosi mukavilta! Fiilikset ylipäätään on tosi vaihtelevat kun mietin lähtöä, välillä oon tosi innoissaan ja iloinen, välillä mietin että eiii mitä hittoa oikeen teen. Tuntuu oudolta kun jotkut tutut sanoo jo nyt että pidä hauska vuosi jos ei enää nähä ennenku lähet!




Selvisin viime keskiviikkona kampaajakriisistä, liukuvärjäystä menin hakemaan ja lähdin 88 euroa köyhempänä amisraidat hiuksissa. En oo yleensä ollenkaan tarkka tällasista asioista, mutta itkuhan siinä meinas tulla. Oon liian kiltti että olisin sanonu mun kampaajalle että hiuksista tuli ihan hirveät. Onneksi kampaajaksi opiskeleva kaveri pelasti mut ja värjäs pois hirveät raidat ja vaalensi latvat. Tätä pitää vielä vähän kehittää, vaalennan tukkaa vielä vähän ylempää, eiköhän tästä hyvä kesätukka tuu! :)




sunnuntai 13. toukokuuta 2012

äitienpäivä!

  Viikonloppu on mennyt ruokaisissa merkeissä. Perjantaina ajettiin poikaystävän kanssa Ruotsin puolelle, tarkoituksena muka käydä ikeassa. Loppujenlopuksi mukaan ei lähtenyt melkein mitään muuta kuin puolen kilon irtokarkkisäkki ja suklaalevy maailman parhaasta karkkikaupasta, candyworldista. Ostohetkellä perustelin mätön määrää itselleni sillä, että voisin syödä samasta pussista vähintään viikon. Kuinka kävikään? Pussi oli tyhjä jo seuraavana päivänä.

  Luin pari viikkoa sitten artikkelin naisten syömisestä. Artikkelissa kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan naisilla on luontainen tarve syödä kaikki saatavilla oleva ruoka turvatakseen mahdollisimman hyvät olosuhteet hedelmöitykselle. Vihdoinkin! Looginen selitys pakottavalle tarpeelleni syödä kaikki käden ulottuvilla oleva ruoka.

  Ruokaviikonloppuni ei kuitenkaan loppunut Haaparannan halpoihin irttareihin. Lauantaina suunnittelin äitienpäivän ruokalistaa, ja valmistelin ruuat mahdollisimman pitkälle valmiiksi. Leivoin ensin yhden juustokakun kotona, sitten poikaystävän luona. Tänään syödään siis lampaan sisäfilettä, mascarpone-risottoa ja grillattua parsaa!

  Treenimotivaatio on ollut vähän hukassa viimeaikoina, mutta saan sen toivottavasti vielä ennen kesää uuteen nousuun. Alkuviikolle on jo sovittuna kolmet treffit, combattiin, salille ja mäkihyppytornin portaita juoksemaan. Eikun pakarat töihin!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kiekkoa ja kevätstressiä

Ainoa urheilu, jota olen telkkarista koskaan aidosti kiinnostuneena seurannut, on jääkiekon mm-kisat. Pakko myös myöntää, että niitäkin aloin seurata vasta viime vuoden välierien aikaan, huvittuneena silloisen poikaystävän jääkiekkopakkomielteestä.

  Nyt seuraan kisoja into piukkana ja nautin surkeista erätaukojen aikana soitettavista suomibiiseistä. (Olen suomalainen, Taivas lyö tulta...) Rakastan sitä isänmaallista fiilistä, joka leijonien pelatessa syntyy. Kliseistä sanoa, mutta kun kiekko heilahtaa verkkoon en ole ylpeä pelkästään Mikko Koivusta tai Niko Kapasesta, vaan koko suomesta, suomalaisuudesta.

  Uudesta jääkiekkoinnostuksesta huolimatta en voi väittää tietäväni mitään nippelitietoa pelin säännöistä, kokoonpanoista tai pelikuvioista. Tärkeintä on että peli on viihdyttävä, mieluummin tiukka skaba kuin pelkkää ylivoimatykitystä.




Viimeviikonloppuna järjestetty YFU:n lähtövalmennus jäi minulta väliin, koska olin tampereella street-tanssin sm-kisoissa. Olisi kiva kuulla kommentteja valmennuksesta muilta yfulaisilta, oliko valmennus hyvä, mitä asioita siellä käsiteltiin? Onneksi kesäkuussa järjestetään ylimääräinen valmennus niille, jotka eivät päässeet tulemaan Virroille.

  Stressaan helposti pienistä asioista, jotka pitäisi hoitaa, joten vaihtoon liittyvät käytännön jutut aiheuttaa jonkin verran päänvaivaa. Mitä asioita pitäisi vielä hoitaa, mitä hankkia perheelle, koulujärjestelyt, jne. Seurustelen myös, joka tekee lähdöstä vaikeaa, mutta pakko on yrittää. Onneksi poikaystävälläni on mahdollisuus tulla käymään Belgiassa muutenkin matkustusta vaativien töidensä vuoksi.




  Vuoden viimeinen jakso on käynnissä, ja tuntuu että puhti koulunkäyntiin on täysin loppu. Kaikki kurssit tuntuvat heprealta ja ilmojen lämmitessä tunkkainen luokkahuone ei muutenkaan houkuttele. Onneksi ennen koeviikkoa on enää 6 koulupäivää. KUUSI PÄIVÄÄ. koeviikkoa ei enää lasketa.. loppurutistuksen jälkeen pääsee nauttimaan parhaasta kesästä ikinä. (Sanon noin joka kevät)


  Kommentoikaa ja linkatkaa omia blogejanne, olisi mahtavaa tutustua tuleviin vaihtareihin, ja tottakai myös muihin bloggareihin! Alimmassa kuvassa oleva tee on maailman parasta, kannattaa kokeilla!!! Oon aika paha teefriikki.. kokeilin noita kuvia nyt isompana, blogin ulkoasu on muutenkin pahasti vaiheessa, yritän kehittää mun sisäistä nörttiä vielä tekemään tästä hienon. :)

tiistai 1. toukokuuta 2012

Keltainen toukokuu

  Vapun vieton jälkeen toukokuu on aloitettu vappubrunssilla ja kesäfiilistelyllä, jota ajattelin jakaa myös blogiin! Harmaata lunta on enää paikoittain, ja vihreää ruohoa alkaa puskea esiin jopa täällä pohjoisessa. Kaduilta harjataan hiekkoja pois ja terassit avataan. Kohta on öisinkin liian valoisaa valotikuille ja muulle neonväreissä hehkuvalle bilekrääsälle. 


  Rakastan lapin pimeää talvea, kun aurinko ei nouse ollenkaan ja ei edes tarvi keksiä tekosyitä sisällä pysymiseen. Sitäkin enemmän rakastan kesän valoisuutta, sitä kun ilman kelloa ei tiedä onko yö vai päivä.  Silloin ei edes haluta keksiä niitä tekosyitä ollakseen lähtemättä ulos. Kohta se tulee! En tiedä, mikä on kesässä parasta. Kesäaamut, kun saa herätä rauhassa, juoda aamukahvit ulkona ja miettiä tulevaa päivää ilman lukkoon lyötyjä suunnitelmia. Päivät, kun aurinko paistaa, ja sään mukaan voi istua toimettomana joko rannalla auringossa tai kahvilan terassilla parantamassa maailmaa parhaiden ystävien kanssa. Kesäillat, Kun ruohikolla on viltti, viltillä piirissä ihania ihmisiä ja piirin keskellä kasa tuoreita mansikoita.


  Hämmennyin näistä ajatuksista eilen, kun huomasin että juhannukseen on enää alle kaksi kuukautta! Ei siis ollenkaan liian aikaista suunnitella mökkijuhannusta. Keskikesää.









kuvat weheartit ja tumblr